Eduskuntavaalit 2015: Ilmaisia vinkkejä nettikampanjaan
Demokraattiset vaalit ja netti ovat samanlainen taivaallinen liitto kuin tv-ohjelma ja sen kommentointi Twitterissä.
Howard Deanin presidentinvaalikampanja loi puitteet modernille nettikampanjalle 2004. Varsinaisen potin korjasi Barack Obama.
Nettivaaleja on Suomessakin povattu pitkään. Joitain vuosia sitten veikkasin, että vuoden 2015 eduskuntavaalit ovat ensimmäiset, joissa ehdokkaiden nettinäkyvyys on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Jyrki J. J. Kasvi (vihr.) pääsi eduskuntaan vuonna 2003 ensisijaisesti päivystämällä netissä kuten IRC-kanavilla.
Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa ja vuoden 2008 kuntavaaleissa kampanjapäälliköt löysivät bloggauksen. Vaalien jäljiltä nettiin hylättiin satoja blogeja, joiden päivitys loppui laakista. Mukaan lukien pääministerimme.
Jotkut ehdokkaat ovat myös valitelleet, että heidän verkkopalvelunsa on kaapattu, kuten sosiaalisen median moniosaajalta Mikael Jungnerilta. Tyylipisteitä ei näistä ropise. Jos verkko-osoitettaan ei muista uusia viiden vuoden välein, vaikka Ficora muistuttelee, niin ehkä se netti ei ole niin tärkeä.
Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen esitti Vihreässä Langassa 14.12.2007: ”Tärkeintä on, että keskustan ehdokkaat ovat läsnä siellä, missä ihmiset netissä kohtaavat: Facebookissa, MySpacessa ja chateissa.” Tuskin monikaan Keskustan tai muunkaan puolueen edustaja edes ymmärsi tuolloin mitä nuo ”paikat” olivat, mutta havainto oli oikea.
Meno on ollut hillittyä, ellei jopa verkkaista. Esimerkiksi Facebookissa joidenkin puolueiden sivuista tykättiin 23.10.2008 seuraavasti: Kokoomus (1 437), Vihreät (1 097), Sosialidemokraatit SDP (847), Keskusta (466) ja Vasemmistoliitto (372). Nyt tykkäykset ovat reilusti tuhatluvuilla.
Eduskuntavaaleissa 2011 ja kuntavaaleissa 2012 sosiaalisen median vaikutus näkyi jo selvästi. Kuntapuolelta pääsi läpi esimerkiksi vantaalainen Jaana Huhta (vihr.) tapaamalla kannattajiaan ensisijaisesti netissä (HS 9.12.2012).
Olen ehkä väärässä, mutta eduskuntavaalit 2015 voivat olla ensimmäiset, joissa netittömyys voi olla jo haitaksi. Vuoden 2012 presidentinvaaleja ei lasketa ehdokkaiden vähyyden takia, ja EU-vaalit 2014 menevät vielä vanhaan malliin. Myös kahvitelttailulla pääsee vastaisuudessakin valituksi, jos omat äänestäjät käyvät niissä.
Olen aika monta vuotta avustanut ehdokkaiden kampanjantekijöitä lähes puolueesta riippumatta. Ohessa maksuttomia vinkkejä onnistuneen nettikampanjan eli ehdokkaan läpipääsyn toteuttamiseen.
Hubi eli taustakanava Kampanjalla on hyvä olla yksi paikka, joka kokoaa kaiken ehdokkaan toiminnan. Yksi nettiosoite, jota luukutetaan, oli se sitten www-palvelu, blogi tai Facebook-sivu. Kampanjointia voi käydä ympäri nettiä, mutta ihmiset hahmottavat vain yhden paikan.
Löydä ilmaisutapasi ja delegoi suosiolla Ei ole monta nolottavampaa asiaa kuin mielestään verbalistinen vaaliehdokas kömpimässä sosiaaliseen mediaan. Kannattaa etsiä oma ilmaisu, oli se sitten Twitterin tiiviit törähdykset tai pitkät ja harkitut blogimerkinnät. Jotkut tykkäävät jutella äänestäjien kanssa Facebookissa. Kaikki muu kannattaa jättää tukijoukoille.
Netillä on norsun muisti Netissä ei voi esiintyä yhtäkkisenä muutosvoimana. Kaikki, mitä joukkoviestimet ovat uutisoineet aikoinaan ja mitä on tullut itse töpöiltyä, nousee kyllä esiin. Pikemminkin netti tekee ehdokkaasta röntgenkuvan, ja on parempi myöntää kaikki heti. Muistia voi virkistää vaikkapa Wikipedian vaalirahoituskohu-artikkelilla.
Aloita nettimaineen rakentaminen nyt Aloita oman ehdokasidentiteettisi rakentaminen netissä heti. Syksyllä 2014 tai vasta talvella 2015 käynnistetty nettiläsnäolo aiheuttaa lähinnä myötähäpeää. Kuten perinteistä mainetta, myöskään nettimainetta ei rakenneta kuukaudessa.