Digitalisaatiota omaishoitovihkoon, kiitos
Uusi hallitus voisi aloittaa digitalisaation kuntien kotihoidon vihkotaustajärjestelmästä. Paperinen vihko toiminnanohjauksena kaipaa taustoitusta.
Avustin puoli vuotta muistisairaan omaishoitajan arkea. Ensikertalaiselle kokemus oli varsin eksoottinen kaikin puolin.
Ensinnäkin kunta voisi ohjata järjestelmällisesti ensikertalaiset vaikkapa edes parin tunnin kurssille siitä, mitä on odotettavassa. Suurkiitokset Keski-Suomen Muistiyhdistykselle ja Papunetin Kohdaten -oppaan tekijöille (PDF).
Pari puhelinsoittoa ja opas antoivat edes aavistuksen, mitä on muistisairaan kanssa tiedossa. Oleellisempaa oli saada tuntuma siihen, että arki muuttuu aika totaalisesti.
Toisekseen kunta aloitti kotihoidon ripeästi. Sen arkiorganisointi oli hyvin hämmentävää, kun on ollut kolmekymmentä vuotta tietotekniikan kanssa avoliitossa.
Asiakkaan peruspalveluissa päädyttiin kolmeen palveluun: aamukotihoitaja, lounas ja iltasairaanhoitaja. Lounaasta ei sen enempää, sosiaalinen media tursuaa näitä ateriakuvia. Iltasairaanhoitajat olivat huippuammattilaisia ja kärsivällisiä.
Kotihoitajien organisointi olikin sitten oma lukunsa. Toisinaan kävi kaksikin, joista toinen opetti toiselle, miten keitetään kahvia. Pikahiutalepuuron konsepti ei ollut kaikille tutttua jne.
Kotihoitajat saapuivat puoli kahdeksan ja kymmenen välillä, varsin sattumanvaraisesti. Toki kotihoitajien aikataulu venyy eri suuntiin ja on hyvin kiire, ja esimerkiksi Ylen dokumentissa tämä ilmeni haastattelussakin.
Mutta kun asiakas herää viimeistään aamuyhdeksältä, niin turha odotella kotihoitajaa. Parempi hoitaa itse. Paitsi ne lääkkeet.
Vaippapaketit tyhjenivät nopeasti. Jotenkin sairaanhoitajien ilmoitukset eivät tavoittaneet kotihoitajia. Helpompaa hankkia itse jne.
Vähitellen selvisi, että isoin ongelma aamutoimien toteuttamisessa oli vihon puute. Vihkoon kuulemma merkitään ja kuitataan käyntien tapahtumat. Jos ei ole vihkoa, niin ei voi merkitä esimerkiksi puutteita.
Hankimme siis vihon. Kun kunnan palvelupaketti maksoi melkein tonnin kuussa, niin omaisalkupaketiksi olisi voinut tarjota vaikkapa vihon äitiyspakettien tapaan. Ehkä pari kynääkin.
Vihko ei kuitenkaan ratkaissut organisointia millään tavoin.
Organisoitumistutkijana aloin setviä, voisiko organisoitumisen organisointia ratkoa jotenkin.
Sain monta kännynumeroa, johon ilmoittaa akuuteista asioista. Toisinaan niihin vastattiin, mutta tekstiviestit eivät tuntuneet vaikuttavan mitenkään seuraavien päivien toimenpiteisiin tai täydennyksiin.
Olen kuullut muutamasta firmasta, jotka ovat tarjonneet kunnille sovelluksia kotihoidon järkeistämiseksi 2010-luvulle. Aika harva on onnistunut myymään.
Mobiilisovellus voisi toimia yksinkertaistettuna seuraavasti:
Kotihoitaja saa käyntilistansa mahdollisine erikoishuomioineen ja listaa saa päivitettyä milloin vain. Hoitaja kuittaa käynnin paitsi vihkoon niin myös pikaisesti palvelimelle. Omaiset ja läheiset kertovat sovelluksella erityishuomioista ja näkevät, onko erityisiä muutoksia aikataulussa vaikkapa toisen asiakkaan ensihoidon vuoksi.
Kaikki olisivat koko ajan suunnilleen ajan tasalla: asiakkaan omaiset, kotihoitajat, iltasairaanhoitajat sekä sote-palveluiden johto. Hoitajille ja omaisille jäisi enemmän aikaa ilman puhelinrumbaa ja tarkistusten varmistuksia.
Mutta se vihko. Monet isotkin organisaatiot ovat joutuneet ongelmiin kun tietojärjestelmä on kaapattu tai tuhoutunut. Eikä kunnon varmuuskopiota ole.
Ei olisi ollut ongelma ottaa päivittäin kuvaa vihkon sivusta ja tulostaa aina täysi sivu.
Paperin syönti on kuulemma joidenkin muistisairaiden suosiossa. Asiakas söi vihon sivuista puolet.
Siinä meni kunnan kotihoidolta kolmen kuukauden asiakasdokumentointi.