Arvio: Digitaalinen jalanjälki eli My Data haltuun

Profiilikuva
Blogit Kohinaa
Kirjoittaja on verkostotutkija, futuristi ja konsepti- ja käytettävyyssuunnittelija Otavan Opistolla.

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

My Data (omadata, midata) on uusi käsite, joka yksinkertaistettuna tarkoittaa digitaalista jalanjälkeä. Ihminen tuottaa toiminnallaan dataa niin kauppakuitteihin kuin tiliotteisiinkin, mitatessaan liikuntaansa, matkalipullaan ja sosiaalisessa mediassa.

Nykytilanteessa on runsaasti ongelmia. Esimerkiksi dataa tallentuu minne sattuu, tietoja käyttäytymisestämme myydään eteenpäin tietämättä minne, ja omaa dataa on vaikea saada ulos palveluista saati yhdistellä. Lisäksi erityisesti mobiilisovellukset keräävät dataamme tietämättämme.

Antti Jogi Poikola, Kai Kuikkaniemi ja Ossi Kuittinen ovat tehneet Suomen ensimmäisen selvityksen teemasta: My data – johdatus ihmiskeskeiseen henkilötiedon hyödyntämiseen. Tilaajana oli liikenne- ja viestintäministeriö.

Tekijät ovat pitkän linjan pioneereja avoimen datan edistämisessä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Selvitys onkin kattava tietopaketti erittäin mohitahoisesta aiheesta, jonka kaikkia seurauksia ja vaikutuksia ei osata vielä edes ennakoida.

Mutta tällaisia selvityksiä tarvitaan, jotta hahmotetaan tulevaisuutta ainakin jollain tasolla. Suomella on hilpeä taipumus havahtua informaatioyhteiskunnan ongelmiin vasta kun ne ovat käsissä, vaikka niitä voisi ennakoida.

My Datan monipuolisen esittelyn lisäksi teos ehdottaa konkreettista tiekarttaa siitä, miten ihmiset, liiketoiminta ja yhteiskunta hyötyisivät My Datan järkevästä organisoinnista nykytilannetta paremmin.

 

Teos tarjoaa My Datan ajatteluun kolme lähtökohtaa: ihmiskeskeisyyttä, tiedon hyödynnettävyyttä ja liiketoimintamallien avautumista. Niitä taas voidaan konkretisoida kolmella periaatteella

  1. Yksilöiden oikeus ja mahdollisuus hallita omaa dataansa
  2. Henkilötiedon kattava ja käytännöllinen saatavuus sekä
  3. Henkilötiedon hallinnan hajauttaminen ja yhteentoimivuus

Ilahduttavasti teos puhuu ihmisestä eikä kuluttajasta tai käyttäjästä. Tekstin lähestymistapa ei yleisestikään ole manifesti vaan käytännöllinen, ja sellaisesta olisi hyötyä kaikille.

Olisi järkevää luoda julkishallinnon avoimen datan kaltainen ekosysteemi. Siinä erityisesti yhtiöllä olisi nykyistä enemmän rooleja ja ihmiset voisivat vaihtaa, siirtää ja hallinnoida dataansa nykyistä monopoliajattelua monipuolisemmin.

Selvitys etenee johdonmukaisesti käsitteiden avaamisesta erityyppisten kokonaisratkaisujen tarkasteluun ja tarvittaviin toimenpiteisiin. Vaihtoehtoisia malleja perustellaan neutraalisti kilpailevat näkökohdat huomioiden. Lopussa esitellään Suomen tilannetta ja aktiivisia toimijoita.

Teksti on helppolukuista, mutta samalla hieman juridisen oloista tai kankeaa. Ehkä tekijät ovat halunneet varmistaa, että argumentointi ja retoriikka etenevät lukijalle riittävän pienissä paloissa aiheen uutuuden ja monimuotoisuuden vuoksi.

Tekstiä ja käsitevilinää tukevat havainnolliset grafiikat ja käytännön esimerkit sekä infolaatikot, joissa on kuvailtu, miten asioita voitaisiin käytännössä ratkaista. Lisäksi Kirmo Kivelän ulkoasu on normiselvitystä huomattavasti tyylikkäämpi, mikä auttaa luettavuudessa ja asioiden hahmottamisessa.

Teos toteutettiin yleistyvällä toimintatavalla. Teksti laitetaan prosessimaisena raakileena nettiin ja jokainen halukas voi kommentoida suoraan tekstiin ennen varsinaista julkaisua. Lisäksi aiheesta keskustellaan netin foorumeilla ja sosiaalisessa mediassa, ja teos kehittyy keskustelujen myötä.

Mallilla on runsaasti etuja, kuten joukkoälyn tuomat uudet näkökulmat, yksityskohdat ja esimerkit sekä virheiden tunnistaminen etukäteen.

Tällaisia selvityksiä toivoisi verovaroilla useamminkin.

 

Antti Jogi Poikola, Kai Kuikkaniemi ja Ossi Kuittinen: My data johdatus ihmiskeskeiseen henkilötiedon hyödyntämiseen. Liikenne- ja viestintäministeriö ja Open Knowledge Finland 2014.