Joukkorahoituksen kääntöpuolia
Facebookin tuorein yrityskauppa paljasti sivutuotteena joukkorahoituksen nurjia puolia.
Bloggasin virtuaalitodellisuudesta, ja sattumalta Facebook ostikin Oculus VR -yhtiön pari päivää myöhemmin. Oculus valmistelee datalaseja pelikäyttöön.
Oculus Rift -datalasien kehitys käynnistyi joukkorahoituksella Kickstarterissa, kuten moni muukin innovatiivinen projekti viime vuosina. Joukkorahoituksessa kehittäjä esittää projektilleen tavoitesumman ja aikataulun sen keräämiseen.
Jos tavoitesumma toteutuu, ennakkosijoittajat saavat tuotteen tai palvelun ensimmäisinä. Jos rahoja ei saada kasaan, sijoitukset palautuvat sijoittajille. Suomessa joukkorahoitusta tarjoaa muun muassa Mesenaatti.me.
Facebook-kauppa herätti runsaasti ihmetystä. Jotkut tuumivat datalaseille olevan hyväksi, ettei Oculuksen tarvitse enää miettiä rahoitusta, vaan se voi tehdä mahdollisimman hyvän tuotteen.
Jotkut katsoivat, että he eivät olleet sijoittaneet Facebookiin ja sen liikeideaan vaan nimenomaan riippumattomaan laitevalmistajaan. Närkästys johti muun muassa siihen, että Oculus VR:n työntekijöitä perheineen on lähestytty häirikkösoitoilla ja tappouhkauksilla.
Netin ajatteleva kansanosa korostaa, että joukkorahoittajat sijoittavat yksittäisen tuotteen tai palvelun toteuttamiseen eivätkä esimerkiksi yhtiön osakkeisiin. Toisaalta voi ajatella, että kehittäjäyhtiö sitoutuisi edes joksikin aikaa jonkinlaiseen tyyliin tai ajattelutapaan, jonka lupaa.
Joukkorahoitus koki kolauksen episodin myötä. Sijoittajat antavat rahaa saadakseen tuotteen itselleen. Käytännössä pienten yhtiöiden rahoittamisesta on tullut yhteisöllistä toimintaa ja fanitusta.
Facebookin maine alkaa yritysostojen myötä ehkä näkyä. Esimerkiksi WhatsApp-pikaviestipalvelun oston myötä iso joukko käyttäjiä siirtyi kilpailijoille.
Pelintekijöistä Minecraftin kehittäjä Markus Persson ehti jo peruuttaa hittipelinsä version Oculus-laseille. Hän tiivistää monen virtuaalitodellisuus-friikin tuntemukset: ”Facebookin historiassa ei ole mitään, mikä saisi minut luottamaan heihin, ja yhtiö saa karvani pystyyn.”
Huoli Facebookin norsuilusta ei ole aivan turha. Kun yhtiö osti Instagram-kuvapalvelun, käyttöehdot muuttuivat. Instagram otti ilmoitusasiana oikeudekseen myydä käyttäjien kuvia mainoksiin ilman korvausta.
En ajatellut rähjätä Oculus VR:n työntekijöille. Oculus Rift -datalasit olivat hankintalistallani. Mutta ei nappaa yhtään ajatus siitä, että data pääni liikkeistä ja mahdollinen videokuva kotioloistani voisi siirtyä suoraan Facebookille. En myöskään inspiroidu Mark Zuckerbergin visiosta, että tapaisin lääkärini Facebook-virtuaalitodellisuudessa.
Samasta syystä loppui WhatsApp-käyttöni. Joillakuilla on vastaava asenne Googlen datalaseihin ja palveluihin.
Ehkä kiinnostavinta tapauksessa on innovaatioiden adaptaation muutos. Enää edelläkävijät eivät välttämättä osta teknologiaa sen itsensä ja ominaisuuksien vuoksi. Ostopäätöksiä tehdään myös sen pohjalta, mikä yhtiö tuotetta tai palvelua kehittää.