Yli kahdenkymmenen vuoden suhteen jälkeen kirjailija Maarit Verronen vaihtoi kustantamoa – ”Koin, että luottamukseni oli petetty”
Maarit Verronen on menestynyt kirjailija. Hän on ollut kahdesti kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana, ja viime vuonna hän sai kirjallisuuden valtionpalkinnon.
Kustannusosakeyhtiö Tammi julkaisi viime marraskuun lopulla jaetuista valtionpalkinnoista tiedotteen.
”Tammi on julkaissut Verroselta 13 teosta, joista viimeisimpänä Varjonainen-romaanin vuonna 2013”, Tammi tiedotti.
Miksipä ei olisi tiedottanut, onhan Verronen ollut Tammen vakiokalustoa 1990-luvulta asti. Verrosen vuonna 1992 julkaistun ja Kalevi Jäntin palkinnolla palkitun esikoisteoksen Älä maksa lautturille julkaisi Kirjayhtymä. Tammi ja Kirjayhtymä yhdistyivät Bonnierin omistuksessa, ja vuodesta 1999 Verrosen kirjojen selässä on ollut Tammen T-logo.
Paitsi ettei ole ollut enää moneen vuoteen.
Verrosen viimeisimmät kaunokirjalliset teokset on julkaissut Aviador-kustantamo, ja kesäkuussa Aviador kustantaa ennakkotietojen mukaan Verrosen seuraavan kirjan, novellikokoelman Muutama lämmin päivä.
Verronen ei ole sillä lailla mediassa näkyvä kirjailija, että hänen kustantamonvaihdoksestaan olisi kohistu, vaikka toki kirjallisuuspiireissä asia pantiin merkille. Kustantamonvaihdoksesta Verrosen kohdalla voi todella puhua, sillä hän on ollut leimallisesti ”Tammen kirjailija”.
Vuodesta 1992 vuoteen 2013 häneltä on ilmestynyt vuosittain Tammen (tai sitä ennen Kirjayhtymän) kustantama kirja. Väliin ovat jääneet vain vuodet 2000, 2003, 2005 – vuonna 2004 kirjoja ilmestyi kaksi. Eikä Maarit Verronen ole tuona aikana kirjoittanut muille kustantamoille.
Mutta tämän vuosikymmenen alussa hän koki, että kustannustoimittaja oli pettänyt hänen luottamuksensa.
”Luin kustannustoimittajan viestistä ehdotuksen: voisitko kirjoittaa hupsun romaanin. Se tuntui huonolta vitsiltä”, Maarit Verronen muistelee. ”Ehdotus toistui pari kertaa, aina kun olin luovuttanut käsikirjoituksen, joka ei ollut hupsu.”
Maarit Verronen kertoo tapauksesta Parnassossa 2/2019 julkaistavassa laajassa esseessään.
Verronen ei voinut uskoa, että ehdotus oli ”niin idioottimainen kuin miltä se kuulosti”.
”Minulla on ollut hyviä kustannustoimittajia, arvostan suuresti heidän ammattitaitoaan. Mutta tässä oli nyt yksi, joka selvästikään ei arvostanut minun ammattitaitoani, tai koko ammattia, vaan pyrki tökerösti sorkkimaan perusteita ja tekemään työtäni, tai teettämään minulla ties kenen töitä.”
Verronen kirjoittaa, että kaikista maailman ihmisistä juuri kustannustoimittajan pitäisi tietää, miten kirjat syntyvät ja mikä kirjailijaa motivoi – ja miten ne todellakaan eivät synny, ja mikä ei vähääkään motivoi.
”Ehdottaja perusteli, että hauska myisi paremmin, tai sitä hän tarkoitti, kun puhui menestyksestä ja enemmistä lukijoista.”
Verronen ei ryhtynyt selvittämään, oliko kyseessä kustannustoimittajan yksityisajattelu vai kustantamon taholta tullut ohjeistus. Hän päätyi ottaman etäisyyttä, käsitteli tilannetta kirjoittamalla ja vaihtoi kustantajaa.
”Hiljalleen toivuin. Ehkä oli hyväkin saada lähikosketus siihen, millaisia vahingollisia suuntauksia ympäröivässä maailmassa on meneillään.”
Millä tavoin kustantamo ohjailee kirjailijoidensa estetiikkaa, kustannusjohtaja Outi Mäkinen Tammesta?
”Näen, että kustantamon tehtävä on yhdessä kirjailijan kanssa varmistaa, että käsikirjoituksesta rakentuu mahdollisimman hyvä teos. Tässä prosessissa kustannustoimittajan tehtävä on tukea kirjailijaa niin, että teoksesta tulee paras mahdollinen. On tavallista, että toimittaja ehdottaa joskus ratkaisua, jota kirjailija ei koe omakseen. Lopulliset ratkaisut teoksen olemuksesta ovat aina kirjailijan.”
Maarit Verronen koki, että hänelle oli ”ehdottelutuputettu” hupsun romaanin kirjoittamista. Kuinka kommentoit?
”Kustantamon ja kirjailijan väliset keskustelut käsikirjoituksen muokkaamisesta ovat hyvinkin luottamuksellisia.”
Kirjoittaja on Parnasson vastaava tuottaja, joka on yksin tai yhdessä toisen tekijän kanssa kirjoittanut Tammelle 29 kirjaa.
Parnasso 2/2019 ilmestyy 4.4.2019. Parnasson voit tilata tästä.