X-sukupolvi ja millenniaalit käyvät veristä taistelua puuroutuvassa esikoistrillerissä

Alkoholisoituneesta keski-ikäisestä naisesta tuntuu tulleen psykologisiksi trillereiksi kutsuttujen romaanien vakiopäähenkilö. Puoli vuotta sitten kirjoitin Harriet Tycen Veriappelsiinista (suom. Oona Nyström, Otava 2020) ja muista lajityypin viimevuotisista bestsellereistä.

Huomattavan usein tällaiset kirjat näköjään ovat myös naispuolisten brittikirjailijoiden esikoisteoksia. Niin myös lajityypin tämänkesäinen kansainvälinen menestys Helen Monks Takharin Kaikki mitä halusit (suom. Kirsi Luoma, Like 2020).

Romaanin päähenkilö Katherine Ross työskentelee johtamiseen erikoistuneen julkaisun päätoimittajana. Hänen toimituksessaan aloittaa uusi harjoittelija Lily Lunt, joka tuntuu hallitsevan klikkijournalismin pelisäännöt kirkkaasti 41-vuotiasta päätoimittajaa paremmin.

Sekä Ross että Lunt ovat hykerryttävän vastenmielisiä henkilöitä, ylimielisiä särkyneitä sieluja, joita alkaa käydä sääliksi ja joille alkaa toivoa hyvää. Vaan kovin niukastihan hyvää on tarjolla, kun trilleristä on kyse.