Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

”Vitsi lässähtää tässä” – Kustannustoimittajan suorat kommentit hittikirjan käsikirjoitukseen päästettiin nettiin

Blogit Kirjailijan päiväkirja 29.12.2017 10:29
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

”Älä aloita lukua syytöksellä feministit = lihavia.”

”Sopimaton huumori toimii toisinaan. Toisinaan se heikentää uskottavuuttasi.”

”Voitko esittää todisteen?”

”Nämä kaikki ovat olkiukkoargumentteja.”

Brittiläisen oikeistokonservatiivin Milo Yiannopoulosin Dangerous-muistelmateoksen kustannustoimittajan kommentit ovat nousseet välipäivien nettihitiksi.

Kirjailijan ja kustannustoimittajan suhde mielletään samanlaiseksi luottamukselliseksi suhteeksi kuin lääkärin ja potilaan tai papin ja sielunhoitoa tarvitsevan ihmisen välinen suhde. Simon & Shuster -kustannustaloon kuuluvan yhdysvaltalaisen Treshold Editionsin kirjallisen johtajan (Editorial Director) Mitchell Iversin kommentoima käsikirjoitus on tullut julkiseksi osana Yiannopoulosin ja kustantamon oikeusjuttua.

Simon & Shuster solmi Milo Yiannopoulosin kanssa kustannussopimuksen Dangerousista vuosi sitten, ja Yiannopoulos sai 250 000 dollarin ennakkomaksun. Kustantamo kuitenkin poisti teoksen kustannusohjelmastaan, minkä jälkeen Yiannopoulos haastoi kustantamon oikeuteen sopimusrikkomuksesta ja vaati siltä 10 miljoonaa dollaria, brittilehti The Guardian kertaa tapahtumia.

Osa Simon & Shusterin oikeudelle toimittamaa aineistoa on kustannustoimittajan kommentoima Dangerousin käsikirjoitus, jonka Mitchell Ivers on lähettänyt Yiannopoulosille perjantaina 13. päivänä tammikuuta 2017 niukalla saatteella: ”Here you go”.

 

Editoriaalisista merkinnöistä huokuu vaikutelma, että Ivers ei ole läheskään kaikista asioista samaa mieltä konservatiivisen rääväsuun kanssa. Ivers varoittelee, että ”lesbo”-sanaa ei kannata käyttää loukkauksena, kyseenalaistaa kirjailijan väitteen, että rumat ihmiset hakeutuvat vasemmistoon (”etkö ole koskaan nähnyt Trumpin kannattajajoukkoja?”) ja niin edelleen.

Paikoin kommentit tuntuvat käyvän sotaa käsikirjoituksen kanssa.

Sota on perusteltua. Yiannopoulosin käsikirjoitus on paikoin kuin nettikommenteista repäistyä perustelemattomien, halventavien väitösten hajatulitusta. Kommenteista aistii, kuinka kustannustoimittaja on käsikirjoitusta lukiessaan alkanut vihata kirjoittajaa.

Sosiaalisessa mediassa leviävät tylpät marginaalimerkinnät (”Epäselvää, ei hauskaa, deletoi”, ”koko argumentti on naurettava”, ”tämä ei ole totta”). Ne näyttävät hauskoilta twiiteissä, mutta eivät ne niin kummallisia ole.

Jos kirjailijan ja kustannustoimittajan suhde on mutkaton ja avoin, sanoja ei tarvitse tuhlata. Samoin kuin pitkään yhdessä elänyt pari myös kirjailija ymmärtää kustannustoimittajaa puolesta sanasta. Käsikirjoituksen kommentointi on iso työ. Ei jokaista kommenttia ole kenenkään kannalta järkevää tai tarkoituksenmukaista kuorruttaa pehmentävillä sanoilla.

Ivers myös kehuu Yiannopoulosia.

 

Vaikka näyttää selvältä, että Ivers ei ole järin ilahtunut käsikirjoituksen sisällöstä, hän on kuitenkin tehnyt sinnikkäästi ja säntillisesti työnsä viimeiselle liuskalle numero 264 asti – sieltä hän on poistanut kirjailijan kiitokset kustantamolle.

Eikä kommenttien, tylyjenkään, tarkoitus vaikuttaisi olevan kuin kirjan edistäminen paremmaksi siinä mielessä kuin Ivers hyvän kirjan määrittelee. Ivers on suojellut Yiannopoulosia kritiikiltä, johon huonosti argumentoitu kirja oikeuttaisi.

Toki kommentoidun käsikirjoituksen selailun ja sen huomattavan lyhyen saatteen perusteella on aistittavissa, etteivät edellytykset yhteistyön jatkumiselle olleet järin ruusuiset.

Voi olla, että kustannustoimittaja alkoi suottakin tehdä kirjasta hyvää omilla kriteereillään. Voi olla, että hän korosti kustantamon vastuuta kustannusohjelmasta. Luultavasti hän ajatteli, ettei voisi olla ylpeä julkaistessaan epäkorrektisti vaikkapa vähemmistöille räksyttävän kirjan.

 

Kustannustoimittajat ja kustannustalot eivät enää aikoihin ole toimineet portinvartijoina sen suhteen, mitä julkaistaan.

Milo Yiannopoulos julkaisi Dangerousin omalla kustannuksellaan. Siitä tuli bestseller.

Yiannopoulos julkaisi Dangerousin oman yhtiönsä kautta Yhdysvaltain kansallispäivänä. Teos nousi Publisher’s Weeklyn tietokirjabestsellerlistan ykköseksi ja New York Timesin vastaavan listan kakkoseksi. Sitä on myyty useita kymmeniätuhansia kappaleita.

Kustannustoimittajan kommenteista noussut kohu luultavasti vain lisää kiinnostusta kirjaa kohtaan ja myös sen myyntiä, vaikka käsikirjoituksen viihdyttävine kommentteineen voikin lukea ilmaiseksi netistä.