Viileän kesäpäivän Jano – Miksi uusin Harry Hole maistuu jatko-osalta?

Profiilikuva
Karo Hämäläinen on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Jo Nesbø on päätään pidempi muita skanditrilleristejä. Ei fyysisesti, sillä IMDB-tietokannan mukaan hän on vain 1,75 metriä pitkä, ja sitä paitsi varsinkin ruotsalaiset ovat kymmenen viime vuoden aikana haastaneet norjalaista mestaria kirjoittamalla kaksikkoina.

Harry Hole -sarjallaan Nesbø on omalla tasollaan teknisen taitavuutensa ja kaunokirjallisen kunnianhimonsa ansiosta. Jos trillereiden kirjoittaminen olisi taitoluistelua, Jo Nesbø keräisi täydet pisteet niin tekniikasta kuin taiteellisesta vaikutelmasta.

Luen hänen teoksiaan samalla tavoin kuin seuraan taikurin esitystä: henkeäni haukkoen ja samalla miettien, kuinka temppu tehdään.

Keväällä suomeksi ilmestyneen uusimman Harry Holen Janon (suom. Outi Menna, kust. Johnny Kniga) kanssa koin kummia. Ryhdyin lukemaan sitä suurin odotuksin, olihan edellisestä Hole-tarinasta kulunut neljä vuotta ja välillä kirjailija oli kynäillyt kakkosluokan teoksia, romaanin Isänsä poika ja Verta lumella -teosparin.

Jostain syystä Jano jäi kesken kolmeksi kuukaudeksi. Se on hämmentävää. Onhan juuri Nesbø ollut se kirjailija, joka on saanut minut luistamaan yöunistani.