Viattomat lapset

Pienet asiat ovat suuria asioita. Ja suuria luulee pieniksi. Mieli askartelee sen parissa, olisiko jokin kynnys pitänyt ylittää, vaikka pian huomaakin, että on ollut kokonaan väärässä talossa.

Jälkikäteen ei kaduta se, mitä on tehnyt, vaan se, mikä on jäänyt tekemättä.

Jouluna olen lueskellut saksalaisen oikeuspsykiatrin Hans-Ludwig Kröberin teosta Murha (MORD), joka ilmestyi viime vuonna Saksassa ja tänä vuonna suomeksi Anne Mäkelän suomentamana. Teoksen alaotsikko on puhutteleva ”Tarinoita todellisuudesta”.

Kirjassa Kröber kertoo yhdeksän tarinaa. Ne eivät ole murhakertomuksia eivätkä edes kerro murhasta, vaikka kaikissa murhataankin. Ne kertovat ihmisistä, jotka päätyvät suunnittelemaan toisen ihmisen murhaamista, rakentavat kellariinsa sadomasokistisiin seksileikkeihin tarkoitetun huoneen tai yksinkertaisesti vain tappavat ymmärtämättä miksi.

Suuren berliiniläissairaalan oikeuspsykiatrian laitosta johtava Kröber on työuransa aikana tutustunut murhanneisiin ihmisiin antaessaan asiantuntijalausuntoja oikeudelle. Kirjassa olevat tarinat pohjautuvat tositapauksiin. Ne ovat väritettyä todellisuutta mutta eivät fiktiota. Kirjastoluokituksessa Murhalle on annettu luokat 14.4 (persoonallisuuden psykologia) ja 59.56 (psykiatria).