Venäläiset verkkohyökkääjät kiinnostuivat Ukrainan kansallisrunoilijan kokoelman julkaisseesta pienkustantamosta
Runoudellako ei muka olisi merkitystä? Etteivätkö kybersoturit harrastaisi korkeampia taiteita?
Väärin! Niin tuntuu osoittavan suomalaisen Oppian-kustantamon palomuurin raportti torjutuista verkkohyökkäyksistä.
Oppian-kustantamo julkaisi kesän alussa kokoelmallisen Ukrainan kansallisrunoilijan Taras Ševtšenkon (1814–1861) runoutta nimellä Ukraina – Valitut runot. Alla Bondarenkon suomennokset ovat ensimmäinen kirjalaajuinen Suomessa julkaistu valikoima Ševtšenkon lyriikasta.
Wikipedian mukaan vuonna 1954 Petroskoissa on ilmestynyt 44-sivuinen valikoma Ševtšenkoa Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliikkeen julkaisemana.
Sen jälkeen, kun Oppianin julkaisema suomennosvalikoima ilmestyi, venäläisistä IP-osoitteista tulleet hyökkäykset kustantamon verkkosivuille lisääntyivät.
Oppian-kustantamon perustaja ja sielu Tuomas Kilpi on paitsi kustantaja ja runoilija myös kiinnostunut tietotekniikasta. Hän myös toimi aikoinaan Otavamedian edeltäjän julkaiseman Enter-tietokonelehden päätoimittajana.
”Aiemmin hyökkäyksiä tuli määrällisesti vähemmän ja ne jakautuivat maantieteellisesti tasaisemmin – toki hyökkäyksiä tuli ennenkin Venäjältä, mutta se ei erottunut muista maista tällä tavalla”, Kilpi kertoo palomuuriohjelmiston raporteista.
Hän muistuttaa, että verkkohyökkäykset voidaan reitittää kulkemaan toisen maan kautta, jos hyökkääjä on saanut hallintaansa toisessa maassa olevan tietokoneen ja käyttää sitä hyväkseen hyökkäyksessä.
”Mutta olisi toki melko erikoinen yhteensattuma, jos ei-venäläiset hakkerit olisivat ottaneet Oppianin kohteekseen juuri runojen julkaisemisen jälkeen, ja käyttäisivät hyväkseen nimenomaan venäläisiä IP-osoitteita”, Kilpi jatkaa.
Mitään vahinkoa hyökkäykset eivät ole aiheuttaneet, sillä palomuuriohjelmisto on estänyt ne. Hyökkääjä tai hyökkääjät eivät ole käyttäneet järin kehittyneitä eikä järeitä keinoja.
Pienkustantamo reagoi nopeasti, kun maailman katseet kohdistuivat helmikuussa Ukrainaan.
Taras Ševtšenkon runoja tarjottiin Kilven mukaan Oppianille kevättalvella Venäjän hyökkäyksen alettua. Suomennokset olivat valmiina, hyökkäys toimi pontimena ajatukselle löytää runoille kustantaja.
Kilpi tarttui tarjoukseen aikailematta.
Ševtšenkon runoudessa korostuvat kasakkasotiin ajoittuvat historialliset runot ja onnettomat ihmiskohtalot. Runoilija oli kaksikielinen, ja osan tuotannostaan hän kirjoitti venäjäksi.