Varokaa heikkoja
Ei käy kiistäminen. ”Varokaa heikkoja” on erinomainen lause. Ehkä viime vuoden paras, niin kuin Marko Kulmalan mielestä.
Marko Kulmala on Lause-Finlandia-palkinnon esiraati ja diktaattori. Hän on valinnut edellisvuoden parhaan suomalaiseen kirjaan kirjoitetun lauseen vuodesta 2011 alkaen. Kari Hotakaisen ”Varokaa heikkoja” on maailmankaikkeuden kuudes Lause-Finlandia-voittaja.
Lause on kirjallisuuden perusyksikkö – lause ennemmin kuin sana tai kirjain. Lause on ajatuksen kuva, ja kirja on sarja toisiinsa kytkettyjä ajatuksia.
Vaikka yksi lause on yhtä vähän kirja kuin yksi kirjain on lause, lauseesta saa osviittaa koko teoksen laadusta. Lause on näyte niin kuin verikoe. Usein jo muutaman rivin kirjaa luettuaan tietää, kannattaako sitä lukea enemmän.
Arvostan sitä, että kirjailija näkee vaivaa sen eteen, kuinka hän kertoo tarinansa ja esittää asiansa. Lause paljastaa paljon estetiikasta ja viimeistelyn asteesta. Slarvatusta lauseesta tulee vaikutelma, ettei kirjailija ole oikein muutenkaan jaksanut panostaa teokseensa.
Kari Hotakainen kirjoittaa hyviä lauseita. Hänen romaaneissaan törmää tämän tästä aforismeihin, jotka ovat sujahtaneet kerronnan sekaan. Niitä on nautinto lukea.
Hyvä ilmaisu ei kuitenkaan voi olla vain aforismien ketjua, eikä huoliteltu kieli vaadi aforistisia kiteytyksiä.
”Varokaa heikkoja” on yhteiskunnallinen kannanotto, huuto ja muistutus, jollainen olisi hyvä painaa sanomalehtiin muulloinkin kuin talven vaihtuessa kesäksi.
Aiemmat Lause-Finlandia-voittajat ovat: 2010 Petri Tamminen: ”Danny tuli Vääksyyn.” (Muita hyviä ominaisuuksia, Otava 2010) 2011 Jari Tervo: ”Minut kihlattiin kehdossa.” (Layla, WSOY 2011) 2012 Pertti Jarla: ”Tahdon hehtaarin suota ja kymmenen kuutiota tilaa.” (Fingerpori 6, Arktinen Banaani) 2013 Hanna Jensen: ”Isä eli hyvän kuoleman.” (940 päivää isäni muistina, Teos 2013) 2014 Juha Hurme: ”Aimo oli laittanut aamiaiseksi kasvisruokaa ja pekonia.” (Nyljetyt ajatukset, Teos 2014)