Väinön kulmilla
Pentinkulman päivät on yksi kesän hienoista kirjallisuustapahtumista. Viidentuhannen asukkaan Urjala muuttuu viikon ajaksi poikkeuksellisen kirjalliseksi kunnaksi. Ohjelmistossa korostuu Väinö Linnan jalanjäljillä kulkeminen, mutta alkavan kolmen päivän jakson aikana ohjelma on yleiskirjallinen.
Oma monivuotinen kesäperinteeni on ollut Pentinkulman päivien Kirjailijakahvilan juontaminen. Tapahtuman silloinen toiminnanjohtaja Simo Laitakari esitteli viime vuosikymmenen loppupuolella ajatuksen torikansan kirjallisuustapahtumasta. Kehittelimme Tampereen yliopiston ravintolassa ideaa siitä, millainen voisi olla sisällöltään, muodoltaan ja otteeltaan torikahvilassa tapahtuva kirjailijahaastattelu. Kynnys ei saisi olla sen korkeampi kuin torikahvilan runkopalkki. Kirjailija olisi samalla tasolla yleisön kanssa. Juotaisiin kahvia ja keskusteltaisiin niitä näitä.
Nyt jo asemansa Urjalan kesässä vakiinnuttaneen Kirjailijakahvilan alku oli sählinkiä. Torikahvilahaastattelujen ensimmäiseksi esiintyjäksi olin ehdottanut Tuomas Kyröä, jolta oli aiemmin samana vuonna ilmestynyt Mielensäpahoittaja-kirja, josta povailin Suomen Kuvalehdessä ”pientä ilmiötä”. Väärässä olin. Ilmiöstä tuli suuri. Tuomas oli ollut tekemässä ilmiötä haastattelua edeltävänä iltana Tampereen Tapahtumien yössä kirjakauppakeikoilla, ja kun hänen piti lähteä aamulla Tammerista kohti Urjalaa, auton ilmastointi petti. Kirjailijakahvilan ensimmäiseksi haastateltavaksi tulikin ohjelman ulkopuolelta kahviyhtiön Paula-tyttö, joka tarjosi tapahtumavieraille sponsoroitua kahvia. Ensimmäinen kirjailijaesiintyjä oli Sinikka Nopola.
Yllätyksiä on tullut myöhemminkin. Eräänä vuotena kahvilaan marssi toistakymmentä E80-esikoiskirjailijaseminaarin osallistujaa. Mikäs siinä, polkaistiin pystyyn ex tempore -kiertohaastattelu.
Viime vuosina kirjailijat on nostettu lattiatasolta lavalle, ja teltassa on ollut usein niin kuuma, että kahvin sijaan on tavattu siemailla pullovettä. Silti kesätapahtuman leppoisuus on mielestäni säilynyt. Keskusteluissa ei puhuta yksittäisistä kirjoista niin kuin kymmenissä messu- ja kirjakauppahaastatteluissa vaan kirjailijan työstä laajemmin. Niin myös tänä vuonna, siis huomenna, kun kahvilaan tulevat kylään Juha-Pekka Koskinen, Kirsti Manninen ja Matti Rönkä. Päivien tämänvuotinen teema on ”Tekstin hurmaa, mielen maisemia”, ja aion jutella kirjailijoiden kanssa ainakin siitä, kokevatko he kirjoittaessaan hurmoksen vaiheita ja millaisia ne ovat. Entä täytyykö kirjailijan olla vähän hullu?
Omat vastaukseni: 1) Koen, harvoin, mutta juuri niiden hetkien takia olen kirjailija. 2) Jos ei olisi vähän hullu, ei päätyisi kirjailijaksi.
