Vaikka vaimo kehittäisi suhteellisuusteorian, hänen roolinsa on olla vaimo
Yhdysvaltalaiskirjailija Marie Benedict on ottanut tehtäväkseen ”kaivaa historian tärkeimmät, monimutkaisimmat ja kiehtovimmat naiset ja tuoda heidät nykypäivän valoon, jossa voimme vihdoin havaita heidän panoksensa laajuuden sekä näkemykset, joita he tuovat nykypäivän ongelmiin”.
Pahoittelen, että edellinen virke kuulostaa kuin kirjallisuusagentin englanninkielisestä hehkutuksesta Googlen kääntäjän läpi mylläytetyltä. Sillä sitä se on. Määritelmä on Benedictin kirjailijasivuilta.
Tavoite on kiinnostava muulloinkin kuin kansainvälisenä naistenpäivänä. Samaa tavoitetta toteuttaa Maria Petterssonin tietokirja Historian jännät naiset (Atena 2020), joka kohosi viime vuoden myydyimpien tietokirjojen joukkoon Suomessa.
Toisin kuin Petterssonin Benedictin väline on kuitenkin romaani.
Marie Benedictin puolentusinan oman romaanin tuotannosta ilmestyi viime vuonna suomeksi Rouva Einstein (suom. Kaisa Haatanen, luk. Ritva Holmström, Sitruuna 2020). Sen päähenkilö ja minäkertoja on Albert Einsteinin ensimmäinen vaimo Mileva Marić.
Einstein ja häntä reilut kolme vuotta vanhempi olivat opiskelutovereita Zürichin teknillisessä korkeakoulussa. Marić oli 23-päisen matematiikan jaoston ainut nainen.
Vuonna 1902 Marić synnytti esikoisensa, Lieserl-tyttären, joka isä oli Albert Einstein. Rouva Einstein hänestä tuli kuitenkin vasta seuraavana vuotena. Moista järjestystä ei 1900-luvun alussa pidetty suotavana.
Äidiksi tuleminen romutti Marićin akateemisen uran.
Esikoistytär kuoli vain muutaman vuoden ikäisenä, ja surutyötä tehdessään rautatieasemalla rouva Einstein alkoi pohtia havainnoijaa, joka ajaa valonsädettä takaa valonsäteen nopeudella. Ajatuksensa pohjalta hän kirjoitti artikkelin ”Zur Elektrodynamik bewegter Körper” (”Liikkuvien kappaleiden elektrodynamiikasta”), joka julkaistiin vuonna 1905 Annalen der Physik -tiedejulkaisussa.
Jossa artikkelin tekijäksi oli merkitty Albert Einstein.
Edellisen kappaleen tapahtumat ovat Marie Benedictin luomaa fiktiota. Romaanissaan hän tekee Mileva Marićista suhteellisuusteorian äidin. Romaanin todellisuudessa Einsteinin pariskunta kehittelee teoriaa yhdessä, mutta käytännöllisyyssyistä artikkeli päätetään julkaista molempien nimissä. Albert Einstein kuitenkin omii sen kokonaan itselleen.
Fiktio on saanut taustavoimaa Einsteinin ja hänen ensimmäisen vaimonsa kirjeenvaihdosta, joka tuli julkisuuteen 1980-luvulla. Kirjeissä Einstein viittaa heidän yhteiseen työhönsä. Toinen kuvittelua perusteleva historian fakta on se, että Einstein osti Nobelin palkinnosta saamillaan rahoilla kiinteistöjä, joiden vuokratuoton sai hänen ensimmäinen vaimonsa.
Näille seikoille on toki todennäköisemmätkin selitykset.
Tyttären kuolemakin on kirjailijan keksintöä, minkä hän avoimesti myöntääkin teoksensa jälkisanoissa.
”Liserlin kahdesta ensimmäisestä elinvuodesta on äärimmäisen vähän tietoa, mutta hänen myöhemmästä kohtalostaan ei tiedetä mitään. Tytärtä ei mainita yhdessäkään kirjeessä eikä kirkonkirjojen, maistraattien arkistojen ja muiden dokumenttien perusteellinen tutkimus ole tuottanut minkäänlaista tulosta”, kirjoittaa Einstein-elämäkerturi Albrect Fölsing Seppo Hyrkkään suomentamassa teoksessa Albert Einsteinin elämäkerta (Terra Cognita 1999).
Marie Benedictin viihteellisen romaanin sankari Mileva Marić kamppailee kovin nykyaikaista käsitteistöä käyttäen 1900-luvun alun yhteiskunnassa. Minäkertoja sanoo uhraavansa uransa miehensä uran tähden. Hän tavoittelee uraa tieteen parissa, mutta yhteiskunnan vaatimukset ja vähintään epäkunnioittava mies estävät häntä.
Viihteelliseksi rakennetun romaanin asetelmaan kuuluu, että Albert Einstein on romaanissa omaa etuaan tavoitteleva, vaimoaan pettävä ilkimys, jonka kanssa avioerokaan ei tunnu onnistuvan kovin helposti. Historiankirjoituksestakin tiedämme, että Einstein oli todennäköisesti hankala isänä ja aviomiehenä. Romaanissa näitä piirteitä sopii paisutella.
Siihen nähden että Benedict kertoo pyrkivänsä nostamaan esiin Mileva Marićia, Albert Einsteinista tulee vähintään romaanin toinen päähenkilö. Teoksen alussa Einstein ja Marić tapaavat, lopussa eroavat. Romaani keskittyy Marićin elämässä siihen vaiheeseen, kun hän oli tulossa ja oli rouva Einstein. Sillä, mitä oli sitä ennen, tai mitä sen jälkeen, ei ole merkitystä. Se ei ole kiinnostavaa.
Benedictin romaanissakin Mileva Marićin rooli on olla miehensä vaimo.