Väärällä reitillä

Kaikki se, mitä tähän mennessä olen editoinut, on ollut väärin. Viime viikkoina kirjoitetut merkit deletellä pois.

Tuo tunne minulle tuli romaanistani maanantaiaamuna, ja viikon mittaan se on vahvistunut. Tilanne on sama kuin maratonilla 33 kilometrin kohdalla huomaisi juosseensa viime kilometrit väärää reittiä.

Käynnissä on kirjan tärkein editointikierros, jonka aikana romaanin suunta tarkentuu. Silloin voi käydä näin. Samanlaisia vaiheita eri muodoissa tapahtuu myös kirjan ideointivaiheessa ja ensimmäisellä kirjoituskerralla. Niihin saa tottua.

Turhauttiko? Totta kai.

Hallitseva tunne oli kuitenkin tyytyväisyys. Viime viikonloppuna olin yrittänyt ahtaa käsikirjoitusta siihen suuntaan, johon olin sitä viemässä, mutta se ei tuntunut luonnistuvan. Viikonlopun saldo oli ollut muutama rivi uutta tekstiä. Nekin huonoja. Yksittäisiä lauseita pystyin muodostamaan ja mumisin niitä puoliääneen itselleni kuntosalin pukuhuoneessa, mutta edes pieniksi kohtauksiksi asti niistä ei ollut. Turhauduin.