Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Uusi kirjallisuus kytee faktan ja fiktion välissä

Blogit Kirjailijan päiväkirja 28.10.2017 19:17
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Kaunokirjallisuuteen sämplätään dokumentaarista materiaalia, kerronnallisuus vyöryy tietokirjoihin. Tieto- ja kaunokirjallisuuden rajanveto voi olla vaikeaa.

Se on yksi kirjallisuuden 2010-luvun kehityssuunnista, jonka Parnasson perinteisen kirjamessupaneelin tämänvuotiset osallistujat nostivat esiin. Ilmiöstä on puhuttu edellisvuosienkin Kirjallisuus nyt! -paneeleissa.

Kuvaavaksi esimerkiksi kirjailija ja ohjaaja Heidi Köngäs nosti kahden vuoden takaisen kirjallisuuden nobelistin, valkovenäläisen Svetlana Aleksijevitšin, joka on sommitellut teoskokonaisuuden keräämiensä kokemusten pohjalta. Lajityyppiä voisi kutsua vaikkapa dokumentaariseksi kirjallisuudeksi.

Jo kansainvälisen kehityksen pohjalta – tai vaikkapa katsomalla Ruotsiin – voinee kohtuullisesti ennustaa, että Suomessakin maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kirjoittama kirjallisuus vahvistuu kaiken aikaa.

Keskustelussa sivuttiin myös sitä, kenellä on oikeus käyttää jonkin yhteiskunnasta rajatun joukon ääntä. Entä johonkin enemmän tai vähemmän keinotekoisesti rajattuun joukkoon kuuluva kirjailija? Edustaako hän koko joukkoa?

Kaunokirjallisuuden kustantaja Anna-Riikka Carlson WSOY:ltä ja tietokirjailija, Parnasson vakituinen avustaja Ville Hänninen kiinnittivät huomiota siihen, että kotimainen kaunokirjallisuus on viime vuosina keskittynyt huomattavan usein vaikkapa sotavuosiin, esimerkiksi täydentämään aiempia sotakuvauksia kotirintaman näkökulmalla.

Haikailtua naisnäkökulmaa on täydennetty miltei ohjelmallisesti, mistä esimerkiksi käy vaikkapa WSOY:n julkaisema Toinen tuntematon -kokoelma, jossa joukko kirjailijoita kuvittelee Tuntemattoman sotilaan naisten tarinoita.

”Missä ovat 1980- ja 1990-luvut [kaunokirjallisuudessamme]?” Hänninen kysyi.

Carlson huomautti, että kaunokirjallisuutta luonnehtii usein yksilön näkökulma – kattavaan yhteiskunnalliseen yleisesitykseen pyrkivää ”2000-luvun Pohjantähteä” ei ole nähty. 

2000-luvun ajan on puhuttu siitä, kuinka rikoskirjallisuuden, erityisesti trillerin, keinot ovat tulleet korkeakirjallisuuden keinovalikoimaan. Se ei noussut tänä vuonna Parnasson kirjallisuuskeskustelun asialistalle.

Sen sijaan Ville Hänninen huomautti science fictionin ja muun spekulatiivisen fiktion elementtien tihkumisesta korkeakirjallisuuteen. Monet nelikymppiset nykykirjailijat ovat kasvaneet tieteiskirjallisuuden parissa, ja se näkyy. Esimerkiksi Hänninen nosti Jani Saxellin teokset, joista viimeisin on vastikään ilmestynyt Tuomiopäivän karavaani.

Yleisdisclaimer: Keskustelussa pyrittiin etsimään suuria linjoja kunkin keskustelijan omien havaintojen pohjalta. Kaikki keskustelijat olivat hyvin tietoisia siitä, että heidän näkemyksiään voi kumota yksittäisillä teoksilla.

Kirjoittaja on Parnasson vastaava tuottaja. Parnasso kuuluu Suomen Kuvalehden kanssa samaan lehtiperheeseen.