Uusi kirjallisuus kytee faktan ja fiktion välissä

Profiilikuva
Karo Hämäläinen on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Kaunokirjallisuuteen sämplätään dokumentaarista materiaalia, kerronnallisuus vyöryy tietokirjoihin. Tieto- ja kaunokirjallisuuden rajanveto voi olla vaikeaa.

Se on yksi kirjallisuuden 2010-luvun kehityssuunnista, jonka Parnasson perinteisen kirjamessupaneelin tämänvuotiset osallistujat nostivat esiin. Ilmiöstä on puhuttu edellisvuosienkin Kirjallisuus nyt! -paneeleissa.

Kuvaavaksi esimerkiksi kirjailija ja ohjaaja Heidi Köngäs nosti kahden vuoden takaisen kirjallisuuden nobelistin, valkovenäläisen Svetlana Aleksijevitšin, joka on sommitellut teoskokonaisuuden keräämiensä kokemusten pohjalta. Lajityyppiä voisi kutsua vaikkapa dokumentaariseksi kirjallisuudeksi.

Jo kansainvälisen kehityksen pohjalta – tai vaikkapa katsomalla Ruotsiin – voinee kohtuullisesti ennustaa, että Suomessakin maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kirjoittama kirjallisuus vahvistuu kaiken aikaa.

Keskustelussa sivuttiin myös sitä, kenellä on oikeus käyttää jonkin yhteiskunnasta rajatun joukon ääntä. Entä johonkin enemmän tai vähemmän keinotekoisesti rajattuun joukkoon kuuluva kirjailija? Edustaako hän koko joukkoa?