Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Uskaltaako idolinsa kohdata?

Blogit Kirjailijan päiväkirja 9.5.2015 13:17
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Peter Høeg on ollut minulle erityinen kirjailija kaksikymmentä vuotta. Luin vuonna 1995 tuoreeltaan Høegin suomeksi ilmestyneen kertomuskokoelman Kertomuksia yöstä ja olin myyty. Muistelen, että minut olisi ohjannut kirjan pariin Helsingin Sanomissa ilmestynyt kritiikki, ja voi sitä iloa, kun näin kirjan Mikkelin kaupunginkirjaston uutuushyllyssä!

Tanskalaiskirjailijalta oli tuota ennen suomennettu jo kaksi teosta, joista Lasiavain-dekkaripalkittu Lumen taju (suomeksi vuonna 1993) lienee yhä hänen tunnetuin teoksensa. Sen olen näköjään saanut isiltä syntymäpäivälahjaksi vuoden 1996 kesällä. Veikkaan, että lahjanantajaa oli tässä tapauksessa vinkattu.

Suhteeni Høegiin on ongelmallinen. Useasta syystä.

Ensinnäkin ihailen hänen tapaansa kirjoittaa, ja samalla tiedän, etten itse voisi kirjoittaa samoin. En rohkenisi käyttää niin suuria sanoja ja luoda niin musikaalimaisia kohtauksia kuin Høeg; ne eivät kuulu estetiikkaani, mutta taitavan kirjailijan jälkeä voin vain lukea henkeä haukkoen. Maagikon taitoa on murtaa niin tarkan ihmisen kuin minun suojaus.

Toinen ongelmani on monimutkaisempi: en ole pitänyt järin paljon mistään, mitä Høeg on kirjoittanut 2000-luvulla. Vaikeuksia oli jo vuonna 1996 ilmestyneen Naisen ja apinan kanssa.

Hiljainen tyttö (2007) hukkui monipolvisuuteensa ja kerrosrakenteeseensa niin ettei se enää hengittänyt. Norsunhoitajien lapset (2011) oli taas lähempänä vanhaa fabuloivaa Høegiä, mutta huippuhetket eivät kyenneet kannattelemaan sivumäärältään liian runsasta teosta. Kiltisti Tammi kuitenkin on julkaissut teokset Keltaisessa kirjastossa. Kiitos!

Aivan näinä päivinä on ilmestynyt uusin Høeg, romaani Susanin vaikutus, jonka mainostetaan olevan parasta sitten Lumen tajun (joka on minulle kirjailijan kolmanneksi paras teos). Susanin vaikutusta en ole vielä lukenut. Olen arkaillut osin siksi, että oman romaanin kirjoitus on pahassa vaiheessa ja pelkään, että Høeg saattaisi vaikuttaa minuun. Kenenkään muun kirjailijan kohdalla en pitäisi tällaista pelkoa relevanttina.

Peter Høeg saapuu Suomeen Helsinki Lit -tapahtumaan 22. toukokuuta. Ensimmäinen reaktioni oli: sinne on päästävä! Toinen reaktioni oli: haluaisinko todella kuulla Høegin keskustelevan? Mitä jos hän lavalla onkin aivan tavallinen kirjailija, joka hieman vitsaillen kertoo uusimmasta romaanistaan? Pelkäänkö pettymyksen mahdollisuutta niin paljon, että haluan säilyttää itselläni idealisoidun kuvan siitä 1990-luvun Høegistä, joka valokuvissa tihkuu karismaa?