Ulkomaalaistaustaiset hurraavat Suomen urheilumenestykselle kantaväestöä kiihkeämmin
Kun sata vuotta sitten nuorelle itsenäiselle Suomelle rakennettiin identiteettiä, apuna käytettiin urheilua. On kyseenalaista, juoksivatko Hannes Kolehmainen, Paavo Nurmi ja Ville Ritola Suomen maailmankartalle, mutta ainakin he juoksivat monien suomalaisten mieleen käsityksen suomalaisuudesta.
Tätä kuvaa oppineisto vahvisti tietoisesti. Ensimmäinen Suomen valtion kustannuksella veistetty patsas tilattiin Wäinö Aaltosesta, jonka malliksi komennettiin Pariisin vuoden 1924 olympialaisten sankari Paavo Nurmi.
Kamppailut urheilumenestyksestä tuntuvat yhdistävän kansaa ja nostattavan positiivista kansallistunnetta. Matti Nykäsen kultahyppyjen jälkeen suurimmat suomalaisia yhdistävät urheiluhetket tuntuvat siirtyneen yksilölajeista joukkuelajeihin. Vedenjakaja taisi olla jääkiekon maailmanmestaruus vuonna 1995, ja jalkapallossa ensimmäinen maan kattava huuma syntyi miesten jalkapallomaajoukkueen selvittyä ensi kesän EM-lopputurnaukseen.
Vaan mitähän Suomessa asuvat ulkomaalaistaustaiset ajattelevat Teemu Pukille tai ”Mörkö” Anttilalle hurraamisesta?