Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Työpöytä tuhkan alla

Blogit Kirjailijan päiväkirja 1.1.2014 16:32
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Ensin näkyivät hälytysajoneuvojen siniset valot. Ne leimahtelivat Tampere-talon valkeaa seinää vasten.

Palasimme kaupasta kävellen uudenvuodenostosten kanssa maanantai-iltana, mutta emme haistaneet savua, emme kuulleet sireenejä. Kun pääsimme liikennevaloista yli, autoja näkyi lisää. Palo- ja poliisiautoja oli kotikadullamme letkana aivan niin kuin poliisiautoja kolmisen viikkoa aiemmin Kiakkovieras-mielenosoituksen vuoksi.

7-kerroksisen kotitalomme kulmalla hälytysajoneuvoja alkoi olla kaksi vierekkäin, ja kun näköesteenä olleen talon kulma väistyi tieltä, huomasin, että eniten autoja oli juuri meidän rappukäytävämme edessä. Yhteensä toistakymmentä yksikköä.

Vasta silloin ymmärsin, että meidän rapussamme on ollut tulipalo. Skannasin ikkunoita ylhäältä alas. Monissa ikkunoissa paloivat jouluvalot. Jonkun naapurimme olohuoneen ikkuna oli auki. Meidän ikkunassamme jouluvalot heiluivat ja taskulamppujen valot tutkivat ikkunanpieliä.

Vuoden ensimmäisenä päivänä piti käydä läpi alkaneen vuoden töitä, laatia aikatauluja ja tehdä suunnitelmia. Toisin kävi. Ensimmäisen kerroksen asunnossa ollut räjähdysmäinen tulipalo nosti tuhkan ja pistävän hajun ilmanvaihtoa pitkin kaikkiin rappukäytävän huoneistoihin ja ajoi asukkaat evakkoon tuntemattomaksi ajaksi.

Kun paloiltana saimme käydä palomiehen kanssa hakemassa hammasharjat ja vaihtovaatteet (ja tietokoneen, joka onneksi toimii), palomies arveli, että kotiin olisi päässyt jo seuraavana päivänä. Aamulehdessä olleen arvion mukaan evakko saattaa kestää kaksi viikkoa. Juhlapyhinä vakuutusyhtiöiden kannattaa pitää asukkaat hotelleissa tai muissa tilapäismajapaikoissa sen sijaan, että erikoissiivoojat tekisivät pyhätyötunteja. Silkkaa matematiikkaa.

Kotona työskentelevän kirjailijan kannalta tulipalo ei vienyt pelkästään asuinpaikkaa vaan esti myös pääsyn työpaikalle. Henkilövahingoilta kuitenkin onneksi säästyttiin, sillä tietääkseni kotonaan olleista asukkaista vain yksi oli juossut nopeasti ja hengittämättä rappukäytävän läpi. Muut saatiin evakuoitua ilmeisen hyvässä järjestyksessä.

Reilun viidenkymmenen asunnon talomme asukkaat tuntevat toisensa poikkeuksellisen hyvin verrattuna aiempiin taloihin, joissa olen asunut. Silti evakuointitilanne paljastaa uutta. Yksi pariskunta tuli hotellin aulaan suoraan hääpäivälliseltään. Alakerran vanha ja kaikille tuttu koira taas hyödynsi erikoisen tilanteen ja nousi istuskelemaan hotellin pöydälle. Luulen, että ainakin se nautti tilanteesta ja saamastaan huomiosta.

Koska itkua ei voi välttää, toivon alkaneelle vuodelle enemmän naurua. Kaikille.