Työpöytä tuhkan alla

Ensin näkyivät hälytysajoneuvojen siniset valot. Ne leimahtelivat Tampere-talon valkeaa seinää vasten.

Palasimme kaupasta kävellen uudenvuodenostosten kanssa maanantai-iltana, mutta emme haistaneet savua, emme kuulleet sireenejä. Kun pääsimme liikennevaloista yli, autoja näkyi lisää. Palo- ja poliisiautoja oli kotikadullamme letkana aivan niin kuin poliisiautoja kolmisen viikkoa aiemmin Kiakkovieras-mielenosoituksen vuoksi.

7-kerroksisen kotitalomme kulmalla hälytysajoneuvoja alkoi olla kaksi vierekkäin, ja kun näköesteenä olleen talon kulma väistyi tieltä, huomasin, että eniten autoja oli juuri meidän rappukäytävämme edessä. Yhteensä toistakymmentä yksikköä.

Vasta silloin ymmärsin, että meidän rapussamme on ollut tulipalo. Skannasin ikkunoita ylhäältä alas. Monissa ikkunoissa paloivat jouluvalot. Jonkun naapurimme olohuoneen ikkuna oli auki. Meidän ikkunassamme jouluvalot heiluivat ja taskulamppujen valot tutkivat ikkunanpieliä.

Vuoden ensimmäisenä päivänä piti käydä läpi alkaneen vuoden töitä, laatia aikatauluja ja tehdä suunnitelmia. Toisin kävi. Ensimmäisen kerroksen asunnossa ollut räjähdysmäinen tulipalo nosti tuhkan ja pistävän hajun ilmanvaihtoa pitkin kaikkiin rappukäytävän huoneistoihin ja ajoi asukkaat evakkoon tuntemattomaksi ajaksi.