Turun kirjamessujen ohjelmajohtaja Vilja-Tuulia Huotarinen: Tämänvuotisessa kaunokirjallisuudessa etsitään ajankuvaa ja sukupolvikokemusta – ”Kirjallisuus näyttää alttiilta vuoropuhelulle”
Turun kirjamessut on Suomen vanhin yhä jatkuva kirjamessutapahtuma. Messut järjestetään Turun messukeskuksessa syys-lokakuun taiteviikonloppuna.
Turun kirjamessujen ohjelmajohtajana toimii tänä vuonna kirjailija Vilja-Tuulia Huotarinen. Huotariselta myös ilmestyi syyskuun alussa romaani Drive-in (Siltala).
Vilja-Tuulia Huotarinen, Turun Kirjamessujen ohjelmajohtajana olet käynyt poikkeuksellisen kattavasti läpi Suomen tämänvuotisen kirjallisuuden. Miltä se näyttää?
”Kirjallisuus näyttää alttiilta vuoropuhelulle. Turun Kirjamessujen ohjelmalehtistä selatessa pistää silmään useita kysymyksiä: millaista historia on marginaalista käsin, miten kauhu sopii lukuinnon nostattamiseen, miten saamelainen kirjallisuus kääntyy suomeksi ja millaisia esseitä eläimille kirjoitetaan. Vuoropuheluun käyvät myös lukijoiden sankat joukot, kun kirjagram ja kirjabloggarit saavat omat ohjelmansa.”
Nousiko kaunokirjallisuudesta esiin joitakin teemoja?
”Ajankuvaa ja sukupolvikokemusta etsitään lukuisissa teoksissa Iida Rauman Hävityksestä Tomi Kontion lastenkirjaan Isäni on hipsteri. Esimerkiksi yksi kiinnostava debytantti on Klaus Maunuksela, jonka Manuaalissa keskitytään älypuhelimen ja ihmisen mekaaniseen mutta tunteikkaaseen suhteeseen.”
”Ajastamme kertoo sekin, että runokirjan nimi voi olla Supersalanen tyttöpäiväkirja ja että tietokirjojen tarinallisuutta – eräänlaista kaunokirjallisuuden elementtiä – pohditaan paneelin voimin.”
Entä tietokirjoista?
”Energiakriisi ei ehtinyt vielä monenkaan kirjan otsikkoon, mutta sotaa pohditaan ja evakkous on jälleen ajankohtaista. Markus Leikolan teos Sodan ja rauhan kronikka on kirjoitettu päivä päivältä Venäjän hyökättyä Ukrainaan, ja Siirtolaisinstituutti käy sotapakolaisuudesta keskustelua, johon osallistuu myös Eppu Nuotio teoksellaan Lappukaulatyttö.”
”[Miesten jalkapallon] Qatarin MM-kisat puhuttavat, kuten myös talouspolitiikka. Jasmin Hamid ja Natalia Salmela neuvovat myös nuoria rahan käytössä teoksellaan Raha – Missä se kasvaa ja mihin se katoaa? Aion itsekin hakea heiltä vinkkejä taloudenhoidosta puhumiseen kotona seitsemänvuotiaan kanssa, joka onneksi tietää jo sen tärkeimmän: rahan arvo vaihtelee, joten pysyvää arvoa siitä on turha hakea.”
Olet seurannut kirjallisuutta ja kirjallisuustarjontaa vuosikymmenten ajan kirjailijana ja kirjallisuustoimijana, mutta mikä yllätti sinut, kun kävit vuoden kirjatarjontaa ja kustantamoiden lähettämiä ohjelmaehdotuksia läpi?
”Tämä on tylsä vastaus, mutta hyvien kirjojen paljous yllätti. Kirjailijan on terveellistä muistaa, että muutkin kirjoittavat kuin vain hän itse. Ehdotuksia tuli noin tuhat, mukana tietysti myös yhdistyksiä ja järjestöjä. Olin liikuttunut siitä, miten huolellisesti ehdotuksia oli mietitty: vuoden teemaan kuvataiteeseen suhtauduttiin luovasti, oli etsitty teoksia, joissa maalataan sanoilla ja sukelletaan kulttuurihistorian sokkeloihin.”
Kirjan lukeminen on yleensä intiimi kokemus: vain minä ja kirja. Kuinka kymmententuhansien kävijöiden messutapahtuma sopii kirjallisuuteen?
”Missä muualla voi aloittaa aamun muistellen manan majoille mennyttä, suurta runoilijaa Sirkka Turkkaa, kuunnella sen jälkeen Ville Rantaa sivaltelemassa päivän politiikkaa, seurata keskustelua, jossa Rosa Meriläinen paahtaa vieraitaan kyselemällä kirjallisuuden yhteiskunnallisista vaikutuksista, nauraa kirjailijoiden hulvattomalle kateuspaneelille, lähteä vielä viimeisillä voimillaan kirjarinkka jo selässä painaen Heli Laaksosen jalanjäljissä kuuden metrin luontoretkelle kirjamessulavalla ja päättää ilta kuuntelemalla esittelyn pohjoismaisista kuninkaallisen mahdin näyttämöistä? Kirjamessut on kohtaamisia varten: siellä tapaa kirjailijat, joiden teoksia lukee. Ja heidätkin, joiden teoksia ei missään tapauksessa halua lukea, mutta vähän kuitenkin tekee mieli kurkistaa, mitä se on pukenut ylleen.”
Kirjamessujen tämänvuotinen teema on ”Kuvataiteet”. Kuinka se näkyy messujen ohjelmistossa?
”Kalliomaalauksia, kirjankansitaidetta, lastenkirjojen kuvittamista… todella monella tavalla! Neromyyttejä tutkitaan, taiteilijaelämäkertojen muusat pääsevät ääneen ja kirjailijat kertovat kuvataiteilijoista, jotka ovat inspiroineet heidän työtään. Uutta tietoa saadaan kirjelöytöjen perusteella Helene Schjerbeckistä. Sarjakuva on minullekin rakas laji, ja sarjakuvantekijöistä on kirjamessuilla tänä vuonna puhetta paljon.
Millainen lukija sinä itse olet?
Luen viihtyäkseni ja vaikuttuakseni, toisin sanoen kirjan tulee ruokkia ja antaa oivalluksia. Muuten lopetan kirjan nopeasti kesken ja hyvällä omallatunnolla.
Myös blogin kirjoittaja esiintyy Turun kirjamessuilla.