Tulossa: kerronnallinen tietokirjallisuus

Maailmalla ja myös Suomessa on nousussa kerronnallinen tietokirjallisuus – ”tietokirjallisuus, joka on kirjoitettu niin hyvin, että sitä lukee kuin romaania”.

Tämä oli yksi  kirjallisuuskeskustelun havainnoista. Helsingin kirjamessuilla järjestetty keskustelu veti veti yhteen 2010-luvun kirjallisia kehityskulkuja estetiikka edellä. Paneeliin osallistuivat kustannusjohtaja Anna Baijars (Gummerus), kirjailija Kari Hotakainen ja kriitikko Anna Tomi.

Anna Baijars kertoi, että esimerkiksi toissa viikolla järjestetyillä Frankfurtin kirjamessuilla oli kohistu juuri kerronnallisista tietokirjoista. Kari Hotakainen nosti esiin juuri ilmestyneen Teemu Keskisarjan teoksen Kirves, joka nojaa historioitsija Keskisarjan kerrontataitoihin.

Maailmalla hitiksi noussut kerronnallinen tietoteos on myös alkusyksystä suomeksi saatu Laurent Binetin HHhH – Heyndrichin salamurhaajan jäljillä, joka keskitty ”Prahan teurastajana” tunnetun Reinhard Heydrichin vuonna 1942 toteutettuun salamurhaan. Teos sai vuonna 2010 vuoden parhaalle esikoisromaanille myönnetyn Goncourt-palkinnon. Ranskassa teosta siis luettiin romaanina. Suomessa Gummerus on antanut sille kaksoisluokituksen: teos on kirjastoluokkamielessä sekä historianteos (kirjastoluokka 90.35) että kaunokirjallisuutta (kirjastoluokka 84.2).

Baijars nosti esiin myös totuudellisuudella leikittelyn toiseen suuntaan: romaanikirjailijat haluavat antaa ymmärtää, että teos on enemmän tai vähemmän totta. Esimerkiksi Karl-Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjan romaaneista tuttu autofiktio ei ole sinänsä uusi ilmiö, mutta se tuntuu saaneen 2000-luvulla uusia muotoja. Parnassossa 5/2015 on ilmestynyt Päivi Kososen kirjoittama autofiktiota analysoiva artikkeli.