Trillerin dramaturgia
”Tästä kehkeytyy melkoinen trilleri!” huutaa jalkapalloselostaja eikä ole lainkaan väärässä.
Kirjallisuudessa trilleriksi tavataan kutsua rikoskirjallisuutta, johon liittyy korkean tason poliittisia, sotilaallisia tai taloudellisia intriigejä. Jos kirjallisuudessa esiintyisi urheilutrillereitä, niissä jännityksen ensisijainen kohde eivät olisi urheilukentän tapahtumat vaan kulisseissa tapahtuvat rikokset ja juonittelut.
Jännittävän jalkapallo-ottelun teho perustuu kuitenkin pitkälti samoihin perusasioihin kuin trillerikirjallisuuden. Hyvät jalkapallo-ottelut ovat trillerimäisiä. Niitä vievät eteenpäin juoni, tapahtumien käänteet ja intensiteetin nousu.
Trillerin sankari on katsojan oma suosikkijoukkue. Aina parempi, jos se on ennakolta heikommassa asemassa ylivertaiseksi ennakoitua vastustajaa vastaan.
Ottelun aikana sankari joutuu kohtaamaan haasteita. Vastustaja voi saada rangaistuspotkun ja mennä johtoon. Sankarijoukkueen avainpelaaja saattaa loukkaantua tai saada punaisen kortin. Punainen kortti on tietenkin tuomittu väärin, sillä trillerissä sankari joutuu epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi. Ainakin avustavalta tuomarilta jää huomaamatta vastustajan ilmiselvä paitsio tai tuomari voi viheltää sankarijoukkueen maalin paitsioksi, vaikka hidastuskuva selvästi osoittaa, ettei se ole.
Trillerin vauhti kiihtyy loppua kohden. Pelaajat väsyvät. Kurinalaisestakin puolustuksesta alkaa löytyä aukkoja, ja sellaiset käsikirjoittajan temput, jotka ottelun alkupuolella olisivat tuntuneet liioitelluilta ja epäuskottavilta, uppoavat jalkapallo-ottelun lukijaan täydestä.
Syntyy sykettä nostattavia tilanteita, jotka valmistavat kliimaksiin. Sankari hallitsee peliä ja luo tilanteita. Vastustaja pyrkii jarruttamaan epäreiluinkin keinoin. Ahkeran yrittämisen ja periksiantamattomuuden ansiosta sankari nousee tasoihin. Puolustusasentoon virittäytynyt vastustaja ryhtyy hyökkäämään. Ote tuntuu siirtyvän.
Aijaijaijai!
Tähän käsikirjoittaja on pedannut paikan aiempia suuremmalle takaiskulle. Ehkä sankarijoukkueen tähtipuolustaja loukkaantuu taistellessaan pallosta, ja samalla vastustajan hyökkääjä pääsee murtautumaan maalipaikkaan ja tekemään maalin? Kaikki vaihdot on käytetty, joten sankarijoukkue joutuu pinnistelemään takaa-ajoon vajaamiehisenä.
Tietenkin palkinto tulee. Siinä trillerikirjallisuus poikkeaa urheiludraamasta, että sankarin voitto kuuluu konseptiin. Urheilussa lopputulosta saa jännittää tosissaan eikä viimeisellä sivulla suinkaan aina ole happy end.
Vaan näin se käsikirjoitetusti käy: Sankarijoukkue jatkaa myllytystä. Lisäajan viimeisellä minuutilla sankarijoukkueen sankari potkaisee komean laukauksen. Pallo uppoaa vastustajan maalivahdin – juuri sen, jonka on aiemmin nähty käyttäytyneen epäurheilijamaisesti – näppien kautta verkkoon.
Voitto!
Nolla–nollan pelailu rangaistuspotkukilpailua odotellen voi parhaimmillaan mutta hyvin harvoin kiinnostaa taitavien pelisuoritusten vuoksi. Katsojalla on oltava seurattavaksi, jännitettäväksi, muutakin kuin mahdollinen pallonhallintataito. Komeimmat tekniset suorituksetkin tavataan nähdä silloin, kun joukkue yrittää kiihkeästi saada aikaan maalia tai estää vastustajaa tekemästä sitä.
Jalkapallo samoin kuin trillerikirjallisuus ovat juonen taidetta.