Toni Niemisen epistolat ovat V-tyyliä äänikirjabisnekselle
Kolmekymmentä vuotta sitten olympiakultamitaleista taisteltiin Ranskan Albertvillessä. Suomen sankari oli vasta 16-vuotias Toni Nieminen, joka palasi kisoista kaulassaan kaksi kultamitalia ja yksi pronssi.
Ennen kauden alkua suuri yleisö ei ollut kuullut Niemisestä, ja mäkihyppääjän oma tavoite kauteen 1991–1992 lähdettäessä oli nuorten maailmanmestaruurkilpailut, jotka hypättäisiin keväällä Vuokatissa. Nieminen voittikin nuorten maailmanmestaruuden niin suurmäessä kuin joukkuekisassa, mutta sitä ennen hän oli ennättänyt hypätä paitsi olympiamitalit myös voittaa Keski-Euroopan mäkiviikolla kolme osakilpailua ja kokonaiskilpailun.
Komeettamaisen läpimurron salaisuus oli V-tyyli, jota valmentaja Jarkko Laine oli pannut valmennettaviensa kokeilemaan. Nieminen oli oivaltanut Jan Boklövin kehittämän hyppytyylin jujun oitis ja ryhtynyt treenaamaan sitä keväällä 1991.
Vaikka Boklöv oli voittanut V-tyylillään maailmancupin kokonaiskilpailun heti Matti Nykäsen huippukauden jälkeen 1988–1989, vasta kausi 1991–1992 merkitsi V-tyylin läpimurtoa.
Matti Nykäsen uran parhaaksi V-tyyli-vedoksi jäi vuonna 1992 julkaistulla Yllätysten yö -albumilla ilmestynyt nimimerkki O. Heaterin säveltämä ja nimimerkki Guzettin sanoittama ”V-tyyli”
Äänikirjoissa on tapahtumassa samanlaista murrosta kuin mäkihypyssä 1980–1990-lukujen taitteessa: vakiintunutta tyyliä haastetaan erilaisilla hybridimuodoilla.
Tosin siinä missä V-tyyli muutamassa kaudessa syrjäytti sukset paralleeliasennossa hyppäämisen, audiomuodossa jaeltavat, puheeseen perustuvat sisältötuotteet tuskin sysäävät ääneen luettua kirjaa sivuun vaan tulevat sen rinnalle.
Perinteisesti äänikirja on tarkoittanut kirjailijan kirjoittamaa, ensisijaisesti painettuna kirjana ilmestynyttä teosta, jonka erikoistunut ääninäyttelijä on lukenut studiossa. Kasettien ja cd-levyjen jälkeen äänikirjoja on siirrytty jakelemaan digitaalisesti.
Samassa tuutissa ja samoilla välineillä pystyy jakelemaan myös muunlaisia tuotteita.
Toni Niemisen muistelmateosta Olympiasankari ja ihminen (Audiomaa 2022) on median lukuisissa jutuissa kutsuttu äänikirjaksi. Muutamassa mielessä se sitä onkin.
Teos kestää ykkösnopeudella kahdeksisen tuntia, sitä myydään yksittäiskappaleina äänikirjoja myyvissä äänikirjakaupoissa ja se on saatavilla kuukausimaksullisista äänikirjapalveluista. Sen on kustantanut äänikirjoihin erikoistunut yhtiö.
Muodoltaan Olympiasankari ja ihminen on kuitenkin ennemmin podcast-sarja, jossa urheilutoimittaja Jani Uotila haastattelee Niemistä ja johdattelee häntä kertomaan elämästään. Etenkin teoksen alkupuolella Uotilan repliikit on leikattu pois, mutta kysymysten paikat kuulee.
Lopussa, jossa käsitellään aikaa, jolloin Uotila ja Nieminen yhdessä vetivät MTV:n mäkihyppylähetyksiä, podcast muuttuu keskusteluksi. Rakenteen muuttumiseen saattaa vaikuttaa myös se, että lopussa käsitellään enemmän Niemisen yksityiselämän asioita, joihin Uotila joutuu kysymään tarkennuksia eikä tarinoista tule saumattomia.
Podcastsarjamainen Olympiasankari ja ihminen on siksikin, että kunkin luvun avaa toimittajan referaatti, jossa kerrataan edellisessä luvussa tapahtunut ja viedään kuulija tilanteeseen. Nieminenkin sitten muistelee muutaman kappaleen verran samoja asioita, joista kuulija on kuullut minuutin, pari aiemmin.
Estetiikka on tuttu tosi-tv-sarjoista, joissa jakson eli episodin aluksi näytetään kertaus edellisestä ja lopuksi näyte seuraavasta jaksosta.
Äänessä on siis Toni Nieminen itse ja omin sanoin. Se tekee teoksesta aidon mutta kirjamitassa hieman rasittavan.
Haastateltava Nieminen muistaa mitä muistaa. Hän on kuitenkin hyvä ja sanavalmis tarinankertoja. Puheen taukoisuus on luontevaa, mutta äänikirjamaailmassa siihen ei ole totuttu. Tavan takaa joutuu epäilemään, onko kuulokkeiden yhteys kännykkään kadonnut tai soitin pysähtynyt, mutta ei, mäkisankari vain hakee seuraavaa sanaa.
Kaunokirjailija voisi luoda kuvaa koulut retuperälle jättäneestä mäkihyppääjästä sillä, että tämä muistaisi vierasperäiset sanat sinne päin. Hyppyrin nokalla voisi olla bon voyage -tunnelma ja Lahti voisi olla mesta paikka.
Tai episodi voisi kääntyä mäkihyppääjän suussa epistolaksi. Niin kuin Niemisellä.
Suhteutuuko Olympiasankari ja ihminen äänikirjaan niin kuin haastattelunauha lehtijuttuun? Jokseenkin, mutta ei täysin. Ääninauhaa on editoitu ja siihen on liitetty luvut aloittavat juonnot.
Enemmän se kuitenkin nauhaa muistuttaa kuin äänkirjaa.
Kovin paljon vähemmällä vaivalla ”äänikirjaa” ei voisi juuri tehdä, mutta tällaiseen sankari muistelee -formaattiin toteutus tuntuu melkein riittävältä, varsinkin kun Niemiseltä tulee tarinaa. Kuulijaa ajatteleva editori olisi voinut leikata tunnin verran toistoja, mutta ehkä siitä olisi aiheutunut enemmän vaivaa kuin mihin oli halua.
Äänikirjoille totuttuun laatuun verrattuna Olympiasankari ja ihminen on huono, mutta kiinnostuneena sen silti kuuntelin. Ehkä taso on siis riittävän hyvä. Sillä lentää, vaikka aluksi tyylipisteistä voidaan rokottaa.
Podcastmaisia tuotteita nähdään äänikirjapalveluissa varmasti jatkossa entistä enemmän. Tähän asti lähinnä Suplalla on ollut esimerkiksi Tuomas Enbusken vetämiä sarjoja, joiden kuunteleminen edellyttää Suplan tilaamista. Olympiasankari ja ihminen taas on yhtenä yksikkönä myytävä ja palveluriippumaton podcastsarja.