Todennäköisyysmatematiikka tuottaa tappavan tehokkaasti
”Peluri pystyy tietoisesti administroimaan itselleen ennustettavan yllätyksen. Se on paras tapa aktivoida dopamiinijärjestelmä”, addiktiotutkija Pilvi valistaa lakanoiden välissä Antti Kivimäen esikoisromaanin päähenkilöä, joka tuntuu elävän diagnoosia todeksi.
Odotusarvoisesti sinun -romaanin (Atena 2018) minäkertoja hankkii elantonsa pokeripöydissä, etsii haasteita deittipalstoilta ja saa tarpeen vaatiessa hormonit liikkeelle pumppaamalla rautaa kotikuntosalillaan.
Kivimäki kirjoittaa päähenkilönsä matemaattisen ajattelun näkyväksi:
”[Loppusyksyllä] todennäköisyys päästä treffeiltä sänkyyn tuplaantuu kevääseen verrattuna. Yksittäinen vuosi kuitenkin menee normaalivaihtelun piikkiin: syksy voi olla huonompi kuin kevät, eikä se vielä implikoi muutosta deitti-ilmaston pysyväistrendeissä.”
Kivimäki redusoi henkilönsä laskelmoiviksi koneeksi, joille tunteetkin ovat looginen seuraus. Kohtelua ei saa osakseen pelkästään romaanin minäkertoja, vaan hän tuntuu liikkuvan pitkälti kaltaistensa kävelevien kalkylaattoreiden seurassa.
Kyse on tietenkin taiteellisesta valinnasta, ja juuri siinä onkin Odotusarvoisesti sinun -romaanin ydin. Missä määrin minä ole tuollainen? Missä määrin me olemme tuollaisia?
Mitä rehellisemmin kysymystä tarkastelee, sitä enemmän romaani antaa.
Odotusarvoisesti sinun toimii myös pokerin pikakurssina. Kivimäki antaa kertojansa luennoida aloittelijoiden tyypillisistä virheistä ja aktiiviharrastajien käyttämistä keinoista.
Pitkällä aikavälillä todennäköisyydet toteutuvat, joten niiden mukaan kannattaa pelata.
Romaanin kontekstissa ajatus laajenee universaaliksi elämänohjeseinätauluksi, jota ympäröi kirjailijan kyseenalaistava kehys.