Tiiviisti
Osallistuin Vuoden aforismikirja -raatiin, joka valitsi ykkösen viime vuonna Suomessa ilmestyneistä aforismikirjoista. Voittaja julkistetaan huomenna torstaina.
Raatilaisuus tarjosi mahdollisuuden tarkastella nykyaforismia läheltä ja laajalti.
Aforismi ei juuri näy kirjallisessa valtajulkisuudessa. Syy on ilmeinen: aforismikokoelmien myyntimäärät ovat pieniä eivätkä suuret kustantamot juuri julkaise niitä. Viime vuonna ilmestyi pääsäännöstä merkittävä poikkeus, paremmin iskelmälaulajana tunnetun Katri Helena Kalaojan teos Taivaan tie, joka ilmestyi Otavan kustantamana ja ylsi peräti 15 900 kappaleen myyntiin.
Aforismin erikoislaatuisuudesta kertoo se, että bestellerlistalla Taivaan tie on tietokirjojen puolella. Aforismien kirjastoluokitus on 10.8, kun runot ovat kirjastoluokituksessa 82-alkuisia ja kertomakirjallisuus 84-alkuisia.
Katri Helenan kirjan tavoin yllättävän monet aforismikokoelmat ovat moniaineksisia. Aforistiikkaa saattaa piillä runouden tai fragmenttien seassa. Lohkaretekniikkaa käyttää esimerkiksi ruotsalainen Horace Engdahl, jonka Sen jälkeen savuke -suomennosvalikoiman (suom. Jyrki Kiiskinen, kust. Siltala) teksteistä osa on miniesseitä. Myös vaikkapa Karl Krausin Myrkyn käyttöohjeessa (suom. Juhani Ihanus, kust. Into) on enintään parin virkkeen perusaforismia pidempiä ajatuskehitelmiä.
Aforismin asema kirjallisuudessa on kiintoisa. Aforismit ovat painokkaita, punnittuja ajatustiivistymiä. Ne leikittelevät usein paradoksilla, nokkeluudella tai kielen monimerkityksellisyydellä. Aforismit voivat liukua kohti vitsiä tai sanaleikkiä, ne voivat toisaalta olla filosofisia kiteytymiä. Hyvän aforismikokoelma on hyvää kerrontaa: vähäsanaista puhetta, jota haluaa kuunnella lisää.
Sosiaalisen median palvelut suosivat lyhyttä ilmaisua. Moni kielellisesti orientoituneen henkilön Facebook-status tai nokkela Twitter-viesti on lähellä aforismia. Toisaalta suomalaista proosaa on luonnehdittu koivuklapiproosaksi, jossa on runsaasti aforistisia suuren lämpöarvon lauseita. Samaan aikaan lyriikan ja aforismin raja häilyy kielipainotteisessa aforistisessa ilmaisussa.
Aforistinen ilmaisu elää suunnattomasti laajemmin kuin vain aforismikokoelmissa, joita niitäkin ilmestyi viime vuonna yllättävän paljon.
Kokoelmiksi kivetyissä aforismikoosteissa toisinaan näkyy pakotus: ajatukset halutaan pukea aforismille miellettyyn perusmuotoon. Aforismeja myös tunnutaan tekevän aforismeja lukemalla. Se pitää traditiota yllä mutta myös kahlitsee. Siksikin aforistisen ilmaisun laajennukset tuntuvat kiinnostavilta.