Tietokoneeton sunnuntai

Eilen hiljennyttiin Lukurauhaan. Nolottaa tunnustaa, etten lukenut päivän aikana kuin parisataa sivua Yiyun Lin romaania Yksinäisyyttä kalliimpaa. Esimerkiksi edellisenä sunnuntaina olin lukenut enemmän. Luettuja sivuja tärkeämpi kokemus Lukurauhan päivässä oli rauha.

Olin jo alkujaan päättänyt, että Lukurauhan päivä tarkoittaisi minulle sometonta sunnuntaita. Nostin haastetasoani päättämällä pitää netittömän päivän. Haastekerroin lisääntyi, kun päätin, etten avaisi tietokonetta.

Viimeinen rajoitus johti myös siihen, että en normaaliin sunnuntaitapaan voisi tehdä kirjoitustöitä. Päivän ohjelmassa olisi ollut Taivas+Helvetti-kirjasarjan kolmannen tuotantokauden ensimmäisen haastattelun kirjoittaminen ja Vaasan Sportin analysointi sijoituskohteena. Mitä vapaudellani tekisin?

Kun palasin lauantai-iltana kotiin, vedin ADSL-laitteen pistokkeen seinästä. Vihreät valot sammuivat. Yhteys ulkomaailmaan oli katkaistu.

Sunnuntai ei alkanut perinteiseen tapaan Hesarilla, koska olin vienyt iPadin työhuoneeseen yöpöydän sijaan eikä se olisi saanut yhteyttä nettiin. Avasin kirjan, ja noustuani sängysrtä tietokoneen sijaan avasin radion, jota kuunnellen laitoin aamupalan. Aamiaispöydässä luin. Minulle se on sallittua.