Tietokirjailijoiden palkitsema Heikki Haapavaara syyttää antikvariaatteja elämänsä tuhoamisesta

Profiilikuva
Karo Hämäläinen on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

”Hyvä tietokirja on samanlainen kuin hyvä romaani. Sen lukeminen vie ihon kananlihalle. Asiaa pitää maistella ja miettiä. Pitää kiertää sänky tai kirjoituspöytä – ja sitten taas makustella uudelleen. Faktan ja ilmaisun yhdistelmä kestää, hämmentää ja tuo oivalluksen ilon.”

Näin määrittelee Heikki Haapavaara, jolle Suomen tietokirjailijat ry. on myöntänyt Tietokirjallisuuden edistämispalkinnon. Kauppalehdessä toimittajana työskentelevä Haapavaara lähestyy oman kokemukseni perusteella kirjoja avoimin mielin ja lämpimästi, täynnä uteliaisuutta ja uuden tiedon tai ajatusten oppimisen iloa. Kolumneissaan hän on kirjoittanut kirjallisuuden merkityksestä. Se mainitaan myös palkintoperusteluissa.

Haapavaara syyttää helsinkiläisiä antikvariaatinpitäjiä, nyt jo edesmennyttä Seppo Hiltusta ja Pekka Päivärintaa elämänsä tuhoamisesta.

”He myivät minulle vastuuttomasti kirjoja kerta kerran jälkeen 1980-luvun alusta alkaen. Minulla on liian monta erilaista kirjastoa koottuna eri teemoista. Kokoelmat täyttävät kolmikerroksisen talon, kesämökin ja ihan pian poikani kodin. Niteitä on yli 20 000, vaikka tänä vuonna olen hävittänyt tai myynyt yli 2 500 kirjaa. Ei näy missään.”

”Kotimme kirjatilannetta on vain pahentanut se, että solmin aikuiselämän parisuhteen Hesarin toimittajan Anna-Stina Nykäsen kanssa. Hän oli viime vuonna Tieto-Finlandia -raadin puheenjohtaja. Anna-Stina toi perheeseemme helvetillisen kokoelman uskontoa, sosiologiaa ja feminismiä käsittelevää kirjallisuutta. Rikkauttahan se on: olemme kuitenkin tapelleet verissä päin muun muassa Kari Enqvistin kirjasta Uskomaton matka uskovien maailmaan. En ymmärtänyt siitä mitään.”