Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Tietokirjailijoiden palkitsema Heikki Haapavaara syyttää antikvariaatteja elämänsä tuhoamisesta

Blogit Kirjailijan päiväkirja 30.8.2017 14:47
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

”Hyvä tietokirja on samanlainen kuin hyvä romaani. Sen lukeminen vie ihon kananlihalle. Asiaa pitää maistella ja miettiä. Pitää kiertää sänky tai kirjoituspöytä – ja sitten taas makustella uudelleen. Faktan ja ilmaisun yhdistelmä kestää, hämmentää ja tuo oivalluksen ilon.”

Näin määrittelee Heikki Haapavaara, jolle Suomen tietokirjailijat ry. on myöntänyt Tietokirjallisuuden edistämispalkinnon. Kauppalehdessä toimittajana työskentelevä Haapavaara lähestyy oman kokemukseni perusteella kirjoja avoimin mielin ja lämpimästi, täynnä uteliaisuutta ja uuden tiedon tai ajatusten oppimisen iloa. Kolumneissaan hän on kirjoittanut kirjallisuuden merkityksestä. Se mainitaan myös palkintoperusteluissa.

Haapavaara syyttää helsinkiläisiä antikvariaatinpitäjiä, nyt jo edesmennyttä Seppo Hiltusta ja Pekka Päivärintaa elämänsä tuhoamisesta.

”He myivät minulle vastuuttomasti kirjoja kerta kerran jälkeen 1980-luvun alusta alkaen. Minulla on liian monta erilaista kirjastoa koottuna eri teemoista. Kokoelmat täyttävät kolmikerroksisen talon, kesämökin ja ihan pian poikani kodin. Niteitä on yli 20 000, vaikka tänä vuonna olen hävittänyt tai myynyt yli 2 500 kirjaa. Ei näy missään.”

”Kotimme kirjatilannetta on vain pahentanut se, että solmin aikuiselämän parisuhteen Hesarin toimittajan Anna-Stina Nykäsen kanssa. Hän oli viime vuonna Tieto-Finlandia -raadin puheenjohtaja. Anna-Stina toi perheeseemme helvetillisen kokoelman uskontoa, sosiologiaa ja feminismiä käsittelevää kirjallisuutta. Rikkauttahan se on: olemme kuitenkin tapelleet verissä päin muun muassa Kari Enqvistin kirjasta Uskomaton matka uskovien maailmaan. En ymmärtänyt siitä mitään.”

Haapavaaran löytää iltaisin usein ”Venäjä/Neuvostoliitto/slaavihyllystä”.

”Sen sydämen lahjoitti minulle Helsingin yliopiston kirjaston slaavilaisen osaston taannoinen johtaja Ade Mustonen. Olin silloin vähän päälle kaksikymppinen. Hän oli jo noin 80-vuotias ja setäni appi.”

Millaisista tietokirjoista erityisesti pidät?

”Juuri nyt fanitan Teemu Keskisarjaa, Antony Beevoria ja myös Peter Englundia. Olen kaikki myös tavannut, ja se vaikuttaa asiaan. Äsken kehuin lehdessä Meinanderin Marskin, Rajalan Eino Leinon ja Häikiön Svinhufvudin. Rikkautta riittää.”

Mitkä ovat sinulle kaikkien aikojen tietokirjoja?

”Olen jotenkin lentokonehullu, ja toisen maailmansodan Saksan – natsi-Saksan­ – hävittäjäkenraalin Adolf Gallandin muistelmakirja Ensimmäiset ja viimeiset on minulle hyvin tärkeä. En osaa selittää miksi. Olen lukenut sen vaikka kuinka monta kertaa.”

Kaari Utrion Eevan tyttäret on myös tärkeä. Ja nyt niitataan vielä kiinni: Otavan, olihan se Otavan, Kotiruoka on minulla jokaviikkoisessa käytössä.”

Haapavaaran kahdeksanvuotias pojanpoika luki kesällä Mieleni minun tekevi -teosta, ja siihenkin isoisä-Haapavaara kertoo tarttuneensa.

”Luen myös paljon taloushistoriaa. Kuisman Markku on minulle tärkeä. Politiikkakirjoissa minuun vetoaa aina epäonnensoturi Keijo Korhonen. Hänen kynänsä on terävä.”

Parhaiden teosten lista vaihtuu nopeasti. Jo käynti jonkin kirjahyllyn luona ja selkämysten silmäily saattaa riittää siihen.

”Huomenna vaihdan mielipiteet uusiin”, Heikki Haapavaara ennustaa.

Tietokirjallisuuden edistämispalkinto on myönnetty kaksi kertaa aiemmin. Ensimmäisen edistämispalkinnon sai nuortenkirjailija ja kirjastonhoitaja Kari Vaijärvi vuonna 2010. Toisen kerran palkittiin kustantaja ja tietokirjailija Jaana Airaksinen vuonna 2015.

Haapavaara sanoo, että palkinto tuntuu ihanalta.

”Minulla on kuitenkin juuri nyt apea sydän. Suurteosten mestari ja kirjailija Kai Linnilä, rakas ystäväni, kuoli viime viikolla. Nyt juhlankin keskellä olen huolissani hänen elämäntyönsä jatkumisesta. Jos ja kun miehet rakastavat toisiaan, rakastin Kaita. Ikävä on kova.”