Tietokirjailijana palkittu Ari Turunen: "Hyvä tietokirja herättää uusia ajatuksia"

”Hyvä tietokirja ei ole akateeminen tutkimus vaan teos, jonka kirjoittaja on valinnut mielenkiintoisen ja persoonallisen näkökulman. Hyvässä tietokirjassa saa ottaa kantaa. Se herättää uusia ajatuksia ja parhaimmillaan muuttaa vakiintuneita ajatusmalleja. Hyvä tietokirja kunnioittaa tutkijoiden työtä ja mainitsee lähteet”, määrittelee tietokirjailija, äänikirjatuottaja ja Suomen Le Monde diplomatiquen päätoimittaja Ari Turunen.

Turunen on yksi viidestä Suomen tietokirjailijat ry:n tänä vuonna Tietokirjailijapalkinnolla palkitsemasta tekijästä. Tietokirjailijapalkinto myönnetään tunnustuksena laajasta ja ansiokkaasta tietoteostuotannosta.

Palkinnon saivat Turusen ohella matkakirjoja kirjoittanut Markus Lehtipuu, psykologi ja tietokirjailija Minna Martin, pitkään journalistina työskennellyt Ulla-Maija Paavilainen sekä merelliseen historiaan erikoistunut Johanna Pakola.

Palkintoperusteluissa Turusen tuotantoa luonnehditaan hengästyttävän laajaksi ja moniulotteiseksi. Hän on käsitellyt muun muassa tapakulttuuria, keskiaikaisia karttoja, tuoksujen kulttuurihistoriaa, ylimielisyyttä ja jäänmurtajia.

”Ari Turusella on taito löytää historiasta kiinnostavia yksityiskohtia, jotka lopulta vievät järisyttävienkin tapahtumasarjojen äärelle. Yksityiskohdilla osoitetaan, millaista ihmisen toiminta on ollut missäkin ajallisessa ympäristössä. Merkille pantavaa on, ettei Turunen teoksissaan koskaan ilku tai tuomitse mennyttä maailmaa ja sen ihmisiä. Turunen osaa uittaa näkyville sen, millaisiin maailmankuviin tai järkisyihin on kulloisenakin aikana haluttu vedota ratkaisuja tehdessä – ja mihin se on sitten johtanut, hyvässä ja pahassa”, palkintoperusteissa sanotaan.

Turusen ura tietokirjailijana alkoi 1990-luvun puolivälissä. Hänen aiheensa ja otteensa ovat kansainvälisiä, ja hänen teoksiaan onkin käännetty 13 kielelle.

Mitä olet oivaltanut tietokirjoista niitä kirjoittaessasi, Ari Turunen?

Akateemisessa tutkimuksessa lähdekritiikki on lähtökohta. Niin pitää olla myös tietokirjallisuudessa. Netistä voi löytyä paljon mielenkiintoista materiaalia, mutta sitä pitää tarkastella kriittisesti. Monia vääräksi todettuja väittämiä toistuu eri lähteissä ja kirjoissa, koska vertaisarviointia ei ole.

Käytän aina kun mahdollista referoituja tutkimusartikkeleita lähdemateriaalina. Mahdolliset asiavirheet haluan oikaista seuraavissa painoksissa. Tietokirjailijan paras apu on kriittinen, hyvällä yleissivistyksellä vastustettu kustannustoimittaja, joka ei haltioidu.

Mistä tietokirjan kirjoittaminen sinun kohdallasi saa alkunsa?

Tein aikoinani Markus Partasen kanssa Yleisradioon ohjelmasarjan käytöstapojen historiasta. Siihen oli kimmokkeena Suomen EU-jäsenyys. Nimittäin kun Suomi haki EU-jäsenyyttä, julkisuudessa käytiin keskustelua siitä, osaisimmeko käyttäytyä ”oikeaoppisesti” eurooppalaisten illallispöydissä. Partasen kanssa päätimme kyseenalaistaa käytösgurujen vaaliman kuvan hyvätapaisista eurooppalaisista ja miettiä, mitä itse asiassa on hyvä käytös. Onko se esimerkiksi ulkokultaista muodollisuutta? Ohjelmasarjan pohjalta teimme Ulkokultaisen käytöksen kirjan eli eurooppalaisten tapojen tarinan. Siitä otettiin useita painoksia.

Nimeäisitkö pari kolme ikisuosikkiasi tietokirjoista?

Geoff Mulgan: Good and Bad Power

Tätä olen käyttänyt useissa teoksissani, kuten viimeisessä kirjassani autoritaarisista johtajista (Teette niin kuin minä sanon – Pomottajat keskuudessamme). Mulgan kysyy pystyvätkö hallitukset todellakin tekemään hyvää vai muuttuvatko ne vääjäämättömästi korruptoituneiksi ja lupausten rikkojiksi? Mulgan hakee hienoja esimerkkejä eri aikakausilta ja eri kulttuureista. Hän myös kiinnittää huomiota ylimielisyyteen: miten saisimme poliitikot käyttäytymään siten, että olisivat kansan palvelijoina eikä sen pomottajia.

Jennifer Peace Rhind: Fragnance and Wellbeing

Aromaterapiasta kiinnostuneen biologin teos siitä, miten tuoksut vaikuttavat hyvinvointimme niin biologisesta, antropologisesta kuin aromateriapian näkökulmasta – unohtamatta myöskään parfyymejä ja kulttuurihistoriaa. Kirjoittaja yhdistää popularisoiden eri alojen tutkimuksia ja kertoo tuoksuista perusteellisesti, mutta vetävästi.

Otavan suuri maailmanhistoria

Todella merkittävä pohjoismaisten historioitsijoiden yhteinen ponnistus. Hienosti kuvitettu ja hyvin toimitettu. Erityisen hienoa on, että näkökulma maailmanhistoriaan on pohjoismainen. Tästä pitäisi ottaa uusintapainos! Vastaavaan on yltänyt Vastapainon mammuttimainen Suomalaisen yhteiskunnan historia 1400–2000. Sekin on erinomaisesti toimitettu ja kulttuuriteko.