Tässä ovat syyt äänikirjamyynnistä kirjailijalle jäävien tulojen pienuuteen
Yle ja Helsingin Sanomat ovat uutisoineet näyttävästi Suomen Kirjailijaliiton teettämän äänikirjojen myyntituloja käsittelevän selvityksen tulokset. Jutuissa on kuitenkin jäänyt valottamatta, mistä johtuu se, että äänikirjojen kirjailijoille tuottamat tulot ovat vain noin viidesosa painetun kirjan myyntitulosta kuten Kirjailijaliiton selvityksestä ilmenee.
Kirjailijan kirjamyyntitulot on suurten kustantamoiden sopimuksissa valtaosin sidottu kustantamon kirjan myynnistä saamiin tuloihin. Kun kustantamo myy kirjan kirjakaupalle vaikkapa 15 eurolla ja kustannussopimuksessa on sovittu, että kirjailija saa vaikkapa 25 prosenttia kustantamon saamasta myyntitulosta, kirjailijan palkkapussiin kilahtaa 0,25 x 15 = 3,75 euroa. Verottaja ottaa siitä toki oman siivunsa.
Tällainen on tilanne uuden kovakantisen kirjan kohdalla, jonka hinta kirjakaupassa on luokkaa 33 euroa (eli 30 euroa plus 10 prosentin arvonlisävero). Karkeasti voi laskea, että kuluttajan kirjakaupassa maksamasta kotimaisen uutuusromaanin hinnasta yksi kymmenesosa päätyy kirjailijalle.
Äänikirjapuolella tilanne on toinen, mikä johtuu siitä, että äänikirjojen tärkeä myyntikanava ovat kuukausimaksulliset palvelut, joissa kiinteällä maksulla saa kuunnella tai lukea e-kirjoja niin paljon kuin sielu ja ruumis sietävät. Markkinan kahdella suurimmalla palvelulla Bookbeatilla ja Storytelillä peruspalvelun kuukausimaksu on reilut 15 euroa (plus kymmenen prosentin arvonlisävero).
Siinä missä kirjakaupalle voi myydä uuden kovakantisen kirjan 15 eurolla, äänikirjapalveluilta vastaavan summan saaminen on utopiaa. Palvelu ei kannattaisi, vaikka asiakas kuuntelisi vain yhden ainoan kirjan. Äänikirjoja myydään toki myös yksittäiskappaleina, ja tuossa myynnissä pätevät samat lainalaisuudet kuin painettujen kirjojen kaupassa.
Kustantajat ja streamingpalvelut ovat solmineet kahdenlaisia sopimuksia. Osa kirjoista myydään samalla tavalla kuin fyysisessä kaupassa: jokaisesta palvelun kautta kuunnellusta kirjasta maksetaan tietty, sovittu korvaus. Osa äänikirjapalvelukaupasta perustuu liikevaihdonjakomalliin (revenue share). Tällöin äänikirjapalvelu nappaa ensin päältä oman katteensa ja loput jaetaan kuukauden aikana kuunneltujen kirjojen kustantamoiden kesken.
Mitä enemmän äänikirjapalvelun asiakkaat kuuntelevat kirjoja, sitä vähemmän kannattavaa revenue share -malli on kustantamoille ja samalla kirjailijoille.
Yhdestä myydystä äänikirjasta kustantamo saa siis vähemmän kuin yhdestä myydystä kovakantisesta uutuudesta. Toki tähän voi huomauttaa, että Netflix-tyylisessä palvelussa kuukausimaksun maksaja ei saa kirjaa omakseen – hänhän vain ikään kuin lainaa sen.
Tämä on kuitenkin vasta ensimmäinen syy siihen, että äänikirjamyynti kerryttää kirjailijoille niukasti euroja. Toinen syy on kirjailijoiden ja kustantamoiden välisissä sopimuksissa.
Kirjailijan äänikirjamyynnistä saama osuus on yleensä pienempi, pahimmillaan vain puolet, kovakantisen kirjan myynnistä saatavista tuloista. Kustantamot ovat perustelleet tätä sillä, että äänikirjan tuottaminen on tyyristä touhua.
Äänikirjamyynnin kasvu kuitenkin muuttaa tätä kalkyyliä. Samaan aikaan äänikirjan tuottaminen on prosessoitunut, mikä laskee kustannuksia. Kustantamon kannalta äänikirjan break even syntyy matalammalla myyntimäärällä ja myynnin kasvun myötä entistä nopeammin.
On siis oletettavaa, että kustantamot ovat valmiita maksamaan aiempaa korkeampia äänikirjaprosentteja. Otava ilmoittikin aiemmin tällä viikolla nostavansa äänikirjasopimusprosenttejaan, myös takautuvasti.
Kustannussopimuksissa näkyy myös ajattelu, jossa painettu kirja on ensisijainen ja pokkarit, äänikirjat ja e-kirjat sille alisteisia. Kustantamot laativat budjettinsa painetun kirjan myynnin kautta.
Tämäkin tilanne on muuttumassa, ja kustantamot jo tekevät kustannuspäätöksiä äänikirjamyynti edellä. Ensisijainen formaatti onkin äänikirja, ei painettu.
Kirjailijaliiton palkkioselvityksen luvut vaikuttavat uskottavilta, kuten Helsingin Sanomien haastattelussakin sanoin. En kuitenkaan ole niin pessimisti, että pelkäisin kirjailijoiden kollektiivisten tulojen putoavan viidesosaan.
Silti koko kirja-alan on syytä olla tarkkana äänikirjojen kanssa. Ongelma ei kuitenkaan ole missään nimessä se, että äänikirjojen myynti kasvaa. Ongelmia aiheuttaa painetun kirjan myynnin lasku. Pitää myös muistaa, että painettujen kirjojen sisällä pokkarit ovat kirjailijan kannalta kaikkein huonoin formaatti. Äänikirjamyynnistä kirjailijalle kilahtaa keskimäärin enemmän kuin pokkarimyynnistä myytyä kappaletta kohden.
Alkuvuonna äänikirja- ja e-kirjamyynnin kasvu on tuonut kustantamoille enemmän rahaa kuin mitä painettujen kirjojen myynnin lasku on vienyt.
Kirjoittaja on tehnyt sopimuksia Suomen suurimpien kustantamoiden Otavan, WSOY:n ja Tammen kanssa. Suomen Kuvalehteä kustantava Otavamedia kuuluu samaan Otava-konserniin kuin kirjankustantamo Otava ja Suomalainen kirjakauppa.
Tämä oli ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä
Tilaa Suomen Kuvalehti ja hanki luettavaksi koko sisältö ja arkisto
Tilaa