”Tässä alkaa porvarin niska punottaa” – palkitut tietokirjailijat Seppo Hentilä ja Katleena Kortesuo kertovat, millainen on hyvä tietokirja
”Tietoa, taitoa, tyyliä, terävyyttä, tulkintaa – ja särmää, vaikka sana ei alakaan t:llä”, Seppo Hentilä luettelee mieleensä tulevia hyvän tietokirjan ominaisuuksia.
”Kirjoittajan on kyettävä osoittamaan, että hän on sydänjuuriaan myöten sanomansa takana. Hyvän tietokirjan tulisi saada aikaan lukijan aivoissa eräänlainen piilopesu”, Hentilä sanoo.
Seppo Hentilä on poliittisen historian professori emeritus, joka on kirjoittanut huomattavan paljon Saksaan liittyvää tutkimusta ja tietokirjallisuutta. Hänen kirjansa Pitkät varjot (Siltala) on valittu Kanava-tietokirjapalkinnon ehdokkaaksi, ja tänään hän sai koko laajasta tietokirjatuotannostaan Suomen tietokirjailijat ry:n myöntämän Tietokirjailijapalkinnon.
”Toisin kuin akateemisilta tutkimuksilta, joita pahimmassa tapauksessa saattaa lukea vain muutama hassu kollega, tietokirjalta vaaditaan ehdottomasti sitä, että saavuttaa tietyn yleisön ja kykenee puhuttelemaan sitä. Tietokirjaa kirjoittaessani ajattelen koko ajan mahdollista lukijaa ja mietin, millaisia tuntemuksia hän tästä kohdasta saattaisi saada. Uusimmassa kirjassani pyrin murskaamaan vapaussotamyytin ja hykertelin itsekseni, että tässä alkaa porvarin niska punottaa.”
Seppo Hentilä on ollut ammattihistorioitsija pian puolen vuosisadan ajan, mutta hän on vasta eläkkeelle jäätyään ymmärtänyt olevansa tietokirjailija.
”Minusta tuntuu, että koko nimikekin on yleistynyt vasta viime vuosina, ja yksi ja toinen kokee yhtäkkiä olevansa tietokirjailija.”
Tietokirjailijapalkinnon sai myös viestintäasiantuntija, kouluttaja ja tietokirjailija Katleena Kortesuo, jonka tuotanto kattaa yli 30 tietoteosta. Kortesuo uskoo, että hyvän tietokirjan ensisijainen tehtävä on antaa ratkaisu lukijan ongelmaan.
”Tämä onnistuu vain silloin, jos kirjassa on sekä selkeyttä että substanssia. Bonuksena tykkään siitä, jos kirjassa on huumoria ja persoonallinen ote.”
Kortesuo kertoo, että hänelle tietokirjan kirjoittaminen saa yleensä alkunsa siitä, että hän näkee ongelman tai kysymyksen, johon haluaa tuoda vastauksen.
”Kysymys saattaa olla vaikkapa ’mitä kriisiviestintä on ja mitä sillä tehdään?’ tai ’mikä pakohuone on, miten niitä tehdään ja miten niitä ratkotaan?’ Näihin kysymyksiin törmään somessa, ja välillä niitä kysytään minulta suoraan.”
Hentilän ja Kortesuon ohella 8000 euron suuruisella Tietokirjailijapalkinnolla palkittiin tänä vuonna muun muassa urheilupsykologina työskentelevä Satu Kaski, biologi ja tiedetoimittaja Pertti Koskimies sekä musiikkitoimittaja Jake Nyman.
Entä mitkä tietokirjat ovat jättäneet palkittuihin tietokirjailijoihin lähtemättömän jäljen?
”Ikisuosikkini on Martti Jukolan Huippu-urheilun historia. Sain pikkupoikana joskus 1950-luvun alussa sen tädiltäni lahjaksi. Ajassa mitattuna olen lukenut Jukolaa varmasti enemmän kuin mitään muuta tietokirjaa. Jos kriteeriksi otetaan se, mistä tietokirjasta olen oppinut eniten ja saanut jopa ns. kiksejä, mainitsen Eric J. Hobsbawmin millennium-klassikon The Age of Extremes”, Seppo Hentilä sanoo.
”Ian Rowlandin The Full Facts Book of Cold Reading on erinomainen kirja mentalismin saloihin ja huuhaan mekanismien ymmärtämiseen. Pidin myös paljon Nina Nordlundin kirjasta Lapset ja raha. Se tarttuu tärkeään aiheeseen opettamalla lapsille oman talouden hallintaa. Kolmas suosikkini on Panu Kailan Talotohtori, joka on vanhan talon korjaajan raamattu”, Katleena Kortesuo listaa.
Kirjoittaja palkittiin viime vuonna Tietokirjailijapalkinnolla. Kanava kuuluu samaan lehtiperheeseen kuin Suomen Kuvalehti.