Tarja Halonen: Kirjallisuus tuo loistavasti esiin minän ja sen, kuinka minä liittyy kokonaisuuteen
Toteutuuko yhteiskunnassa koskaan oikeus ja kohtuus ennemmin kuin vääryys ja ahneus?
”Oikeus ja kohtuus muuttuvat meidän mielissämme. Siitä mitä pidimme joskus suurena saavutuksena, seuraava tai sitä seuraava sukupolvi sanoo: ai, siinä kesti niin kauan”, sanoi presidentti Tarja Halonen toimittaja Päivi Istalan haastattelussa Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa.
Halonen viitasi vastauksessaan samaan aikaan Helsingissä järjestettävään Pride-kulkueeseen ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien kehittymiseen, samoin omaan presidenttiyteensä.
Istala avasi haastattelun siteeraamalla virren sanoja: ”Nyt viekas vilppi täällä / on noussut kunniaan, / on valhe vallan päällä / ja vääryys voimissaan.”
”Mitä tästä tuli ensimmäisenä mieleen?” hän kysyi.
”Aikaisemmin virsien sanat olivat keino vaikuttaa ihmisiin”, Halonen vastasi ja kertoi harrastaneensa miehensä Pentti Arajärven kanssa virallisissa, kaksikielisissä jumalanpalveluksissa virsien sanojen lukemista ruotsiksi ja sanojen vertaamista suomenkielisiin sanoihin.
”Ruotsinkielisissä virsissä tuuli tuulee leppeästä ja on sulosointuista, suomenkielisessä sanotaan: senkin saatanan helvetin kurjat, tehkää parannus”, Halonen karrikoi.
Tarja Halonen ei päässyt kirjastoon ennen kuin kymmenvuotiaana, sillä hänen äitinsä oli sitä mieltä, että kirjastosta saa tuberkuloosin. Kotona toki luettiin.
”Mika Waltari oli kovasti suosittu, samoin tietysti Väinö Linna”, Halonen kertoi.
Halonen sanoi, että ylioppilaspolitiikka oli aikoinaan hänelle vapautumisen aikaa.
”Kotona oli jankattu: ’älä sano minä vaan me’. Yliopistossa ymmärsin, että minäkin on tärkeä. Jokainen minä on tärkeä”, Halonen sanoi ja viittasi jälleen tasa-arvoliikkeisiin.
”Kirjallisuus tuo loistavasti esiin minä-puolen ja sen, kuinka se liittyy kokonaisuuteen.”
Päivi Istala tiedusteli, millainen oppilas Tarja Halonen oli koulussa.
”Olin pinko”, Halonen tunnusti. ”Olin oikeastaan ärsyttävänlaatuinen pinko. Ja olen vieläkin. Minulla on hyvä kuulomuisti. Oppikoulussa viisi luokkaa meni kuuntelemalla. Oli vitsi, että Halonen pystyy myymään kirjat uusina.”
Alle kouluikäisenä hänen haaveammattinsa oli joulukuusenkoristaja. Vanhemmat varoittivat, että se on hieman kausiluonteista. Haaveammatti muuttui raitiovaunun rahastajaan, mutta kouluaikana haaveet alkoivat täsmentyä.
”Kai minusta piti tulla ay-juristi, mutta sitten sekaannuin teatteriin ja tasa-arvoasioihin – ja sitten löysin itseni kansanedustajana. Lopun tiedätte.”
Halonen myönsi syyllistyneensä lapsena kerran politiikkaan. Koulussa oli englannin kielen auskultantti, joka kysyi Haloselta englanniksi, mikä tästä tulisi isona.
”Minusta tulee pääministeri ja saan kolme poikaa”, Halonen sanoi.
Auskultantilta meni pasmat sekaisin.
”Mikä tietysti oli tarkoituskin.”
Vanhan kirjallisuuden päivät järjestettiin Sastamalassa kolmannenkymmenennenviidennen kerran 28. – 29. kesäkuuta. Päivien teemana oli Oikeus ja kohtuus.
Kirjoittaja on Vanhan kirjallisuuden päivien ohjelmatoimikunnan jäsen.