Talvi- ja jatkosodan päämajan sijaintipaikan ratkaisivat maantiede, yhteydet – ja Mikkelin keskustassa sijaitseva vuori

Päivälleen 80 vuotta sitten oli perjantai ja mummillani työpäivä. Loppiaisaatto oli valjennut Mikkelissä kirkkaana, pakkasta oli parikymmentä astetta, ja mummini oli kävellyt työpaikalleen, kaupungin toisen pääkadun Porrassalmenkadun varrella sijaitsevaan kahvilaan.

Aamupäivän lopulla alkoi yhtäkkiä kuulua jylinää. Se muuttui meteliksi ja sekasorroksi.

Neuvostoliiton pommikoneet olivat läpäisseet Suomen ilmavalvonnan ja päässeet kylvämään tuhoa sotaa käyvän maan päämajakaupunkiin. Kirkas sää helpotti pommittajien työtä.

Kahvilan asiakkaat ja työntekijät pakenivat kellariin suojaan. Kun pommitusäänet lakkasivat – pommitusiin tuli tauko, mutta ”vaara ohi” -merkkiä ei kuitenkaan vielä kuulunut –, tyttö (mummini oli tuolloin 27-vuotias eli rokkarin kuoliniässä) lähetettiin hakemaan keittiöstä kahvia ja kahvikuppeja.