Talvi- ja jatkosodan päämajan sijaintipaikan ratkaisivat maantiede, yhteydet – ja Mikkelin keskustassa sijaitseva vuori
Päivälleen 80 vuotta sitten oli perjantai ja mummillani työpäivä. Loppiaisaatto oli valjennut Mikkelissä kirkkaana, pakkasta oli parikymmentä astetta, ja mummini oli kävellyt työpaikalleen, kaupungin toisen pääkadun Porrassalmenkadun varrella sijaitsevaan kahvilaan.
Aamupäivän lopulla alkoi yhtäkkiä kuulua jylinää. Se muuttui meteliksi ja sekasorroksi.
Neuvostoliiton pommikoneet olivat läpäisseet Suomen ilmavalvonnan ja päässeet kylvämään tuhoa sotaa käyvän maan päämajakaupunkiin. Kirkas sää helpotti pommittajien työtä.
Kahvilan asiakkaat ja työntekijät pakenivat kellariin suojaan. Kun pommitusäänet lakkasivat – pommitusiin tuli tauko, mutta ”vaara ohi” -merkkiä ei kuitenkaan vielä kuulunut –, tyttö (mummini oli tuolloin 27-vuotias eli rokkarin kuoliniässä) lähetettiin hakemaan keittiöstä kahvia ja kahvikuppeja.
Loppiaisaaton 1940 pommitukset ovat yksi Mikkelin historian merkittävistä päivistä. Niistä on kerrottu tarinoita vuosikymmenien ajan.
”Viholliskoneet hyökkäsivät päivän aikana Mikkeliä vastaan yhteensä 42 koneen voimalla kello 10.49–12.33 välisenä aikana. Viiden pommitusaallon (jokaisessa aallossa 5–9 pommikonetta) myötä menehtyi 21 ihmistä, 64 rakennusta paloi maan tasalle ja 128 rakennukselle aiheutui pienempiä vaurioita”, kertoo sotahistorian apulaisprofessori Mikko Karjalainen kirjassaan Mannerheimin päämaja (Otava 2019).
Karjalainen kuvaa kaupungin kärsimiä tuhoja katastrofaalisiksi. Osaltaan tuhojen laajuuteen vaikuttivat hänen mukaansa Mikkelin suppea ja selväpiirteinen asemakaava sekä ilmapuolustuksen heikko valmius.
Loppiaispommitusten kohteeksi joutuminen on vain pieni osa Mikkelin elämää Suomen päämajakaupunkina. Eikä itse asiassa ole edes varmaa, pommitettiinko Mikkeliä siitä syystä, että päämaja sijaitsi siellä. Ei tiedetä, tiesikö Neuvostoliitto ainakaan tuossa vaiheessa, että Suomen ylin sodanjohto sijaitsi eteläsavolaiskaupungissa.
Mikkeli mainostaa olleensa päämajakaupunki kolmessa sodassa. Ensimmäinen niistä on Suomen sisällissota: Mannerheim lähimpine alaisineen siirtyi Mikkeliin 10. huhtikuuta 1918, jolloin valkoiset olivat vallanneet Tampereen ja painopiste siirtyi Viipuriin.
Sisällissodassa valkoisten päämaja oli rakenteeltaan kevyt. Mannerheim johteli sotatoimia junanvaunusta. Mikkelissä hän asettui aivan rautatieaseman vieressä sijainneelle hotelli Seurahuoneelle, joka oli yksi talvisodan pommituksissa tuhoutuneista rakennuksista.
Vasta kesällä 1939 Suomessa havahduttiin toden teolla miettimään, mihin Suomen päämaja sijoittuisi, jos Suomi päätyisi sotaan. Vaihtoehtoina olivat Mikkelin ohella Pieksämäki ja Jyväskylä.
”Suunnittelu pohjasi kahteen perusperiaatteeseen. Ensinnäkin päämajasta piti olla varmat ja monipuoliset liikenneyhteydet eri puolille maata, ja toiseksi sijoituspaikan piti olla sellainen, että se mahdollisti henkilöstön suojatun ja rauhallisen työskentelyn”, Mikko Karjalainen kirjoittaa.
Etelä-Savo sijaitsi riittävän kaukana odotetulta rintamalta mutta kuitenkin hyvin yhteyksien päässä. Mikkelistä yhteydet rintamaesikuntiin olivat varmemmat kuin Pieksämäeltä, ja sijaitseehan Mikkeli lähempänä Helsinkiä.
”Myös ilmahyökkäysten torjunnan osalta Mikkeli koettiin Pieksämäkeä paremmaksi sijoituspaikaksi. Lentokentälle oli mahdollista sijoittaa tarvittaessa hävittäjälaivue, ja kaupunki oli kooltaan Pieksämäkeä suurempi. –– Desanttien ja mahdollisten sabotaasien osalta Mikkelin varuskunta pystyisi järjestämään tarvittavan suojauksen. Mikkelin etuna oli myös se, että siellä oli Pieksämäkeä enemmän koulu- ja hallintorakennuksia, jotka tarjosivat Päämajan tarvitsemia työskentelytiloja”, hän jatkaa.
Mikkelillä oli vielä yksi valtti: aivan kaupungin keskustassa sijaitsi Naisvuori, johon voitaisiin louhia pommituksen kestäviä työskentelytiloja.
Naisvuoren louhinta päämajan käyttöön alkoi vasta 7. joulukuuta 1939, jolloin talvisota oli jo käynnissä. Luolastolouhinta valmistui vasta Moskovan rauhansopimuksen solmimisen jälkeen.
Ei luolastoja silti turhaan louhittu. Jatkosodan aikana luolastoissa sijaitsi päämajan toimintoja, muun muassa viestikeskus. Viestikeskuksen varustaminen alkoi toukokuussa 1941 ja valmistui muutama päivä ennen jatkosodan alkua.
Nykyisin luolastoissa toimii Viestikeskus Lokki -museo – ja kallion toisella laidalla pommituksen kestävä uimahalli.