Syksyn yllättävin kirjallinen ilmiö ravistelee Väinö Linnaa

Miksi juuri Väinö Linna innottaa näin paljon jatkajia? Miksi juuri Tuntematon sotilas?

Profiilikuva
Karo Hämäläinen on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Liekö Suomen itsenäisyyden satavuotisuuden juhliminen vai yleinen ajan kypsyminen syy siihen, että kuluvan vuoden kaunokirjalliseksi ilmiöksi nousee kirjailijoiden kirjoittama ja kovissa kansissa julkaistava fanifiktio.

Fanifiktio yleensä tarkoittaa kirjallisesti orientoituneiden fanien kirjojen tai elokuvien pohjalta kirjoittamia tarinoita, joissa alkuteoksen hahmot seikkailevat uudelleentulkintoina, toiseen aikaan siirrettyinä tai eri genreissä. Etenkin viihde on poikinut fanifiktiota ja sille omistautuneita sivustoja. Kun kirjailijat käyttävät aiempia kirjoja ponnistusalustana, ei ole ollut tapana puhua fanifiktiosta vaan uudelleentulkinnasta.

Erkka Mykkäsen toimittamassa ja Gummeruksen kustantamassa Jatkuu!-kirjassa pääosin nuorehkot suomalaiskirjailijat käsittelevät kukin omalla tavallaan kotimaisen kirjallisuuden klassikkoja.

Iida Sofia Hirvonen tekee L. Onervan Mirdjan Mirdjasta itsestään selfieitä räpsivän, Judith Butleria lukevan 26-vuotiaan, joka deittailee taiteilijamiehiä ja toivoo, että heistä tarttuu häneen luovuutta tai kuuluisuutta. Juha Hurme vääntää Volter Kilven Alastalon salissa -klassikon ”Ylistalon huussissa” -tekstiksi.

Takakannessaan ja alaotsikossaan Jatkuu! julistautuu fanifiktioksi.