Syksyn kirja jo tänään – mutta ei sinulle
”Kuka muistaa 90-luvun laman? Ei siitä niin kauaa ole… Suvi Vaarla on kirjoittanut aiheesta vaikuttavan teoksen Westend, josta saan kertoa teille jo nyt, vaikka kirja ilmestyy vasta 24.9.2019”, mainosti suosittu kirjabloggari blogimerkintäänsä Facebookin Kirjallisuuden ystävät -ryhmässä kesäkuun lopussa.
Romaania vuolaasti referoiva ja kehuva blogimerkintä herättää mielenkiintoa kirjaa kohtaan. Kirjakauppaan sen perässä menevä joutuu kuitenkin pettymään, sillä – aivan kuten bloggari kirjoittaa – kirja ilmestyy vasta vajaan kolmen kuukauden kuluttua. Kahdesta suurimmasta suomalaisesta nettikirjakaupasta toisesta sen voi ostaa ennakkoon vajaalla 35 eurolla – kirja toimitetaan sen ilmestyttyä. Toisessa sen ilmestymistä voi alkaa valvoa.
Teostiedot ovat kirjastojen järjestelmissä, joten teoksen varaaminen lainattavaksi onnistuu. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun Helmet-järjestelmässä Suvi Vaarlan Westendiin (WSOY) kohdistuu tätä kirjoittaessani 58 varausta.
Luettavakseen sen saa sitten kolmen kuukauden kuluttua.
Ilmiön taustalla on kustantamoiden tapa tehdä ja lähettää joistakin kirjoista ennakkolukukappaleita valikoimalleen joukolle. Esimerkiksi kirjakauppiaille halutaan antaa mahdollisuus tutustua syyskauden kirjoihin jo kesällä, jolloin heillä on mahdollisesti paremmin aikaa tutustua kirjaan kuin syksyn uutuusvyöryn alla.
Toimittajat ja kriitikot ovat tavanneet saada syksyn teosten vedoksia luettavakseen jo kesällä. Takavuosien A4-niput ovat jo vuosia sitten korvautuneet pdf-tiedostoilla.
Vedoksia annetaan sillä ehdolla, että toimittaja tai kriitikko ei kirjoita teoksesta ennen sen varsinaista ilmestymispäivää. Toimituskielellä puhutaan embargosta: tieto on julkinen vasta sovittuna hetkenä, mutta medialle se annetaan jo aiemmin, jotta media voi valmistautua.
Kirjoista tehtyihin ennakkolukukappaleisiin ei aina liity embargoa. Esimerkiksi Westendin kannessa lukee: ”ENNAKKOLUKUKAPPALE – Kirja ilmestyy 24.9.2019”.
Monet tiedotusvälineiden edustajat tulkitsevat tämänkin niin, että kirjasta ei sovi kirjoittaa ennen ilmestymispäivää. Tai tarkemmin ottaen sopii kirjoittaa, mutta ei julkaista. Juuri tähän perustuvat ilmestymispäivän arviot: kriitikko on lukenut teoksen ennalta ja media julkaisee hänen kirjoittamansa kritiikin samana päivänä, jona teos virallisesti ilmestyy.
Toisinaan on ollut vääntöä siitä, että kirja on voinut olla kaupoissa jo ennen virallista ilmestymispäivää. Ei kai tiedotusvälineenkään enää silloin tarvitse välittää kustantajan antamasta embargoajasta, kun teos on kenen tahansa julkisesti hankittavissa.
Vaarlan ennakkolukukappaleen kansimerkintä ei kuitenkaan ole embargo vaan tiedonanto romaanin varsinaisesta ilmestymispäivästä. Ken ennakkolukukappaleen käsiinsä saa, hän voi siitä kirjoittaa tai tehdä vaikka videoblogin.
Ensimmäisenä käsiini osuneiden ennakkokappaleiden perusteella ainakin WSOY, Tammi, Gummerus, Atena ja Bazar vaikuttaisivat käyttävän embargotonta kirjaustapaa.
Käytäntö johtaa tavallisen lukijan kannalta outoihin tilanteisiin: kustantamon valikoimat henkilöt saattavat ruotia kirjaa jo kolme kuukautta ennen sen ilmestymistä.
Kustantamoiden ääneen lausuttuna tavoitteena on saada teokselle ”ennakkopöhinää”. Ennakkokappalejakelulla kustantamo pystyy valitsemaan, ketkä kirjasta pöhisevät. Esimerkiksi Vaarlan käsikirjoitusta luettavakseen pyytävälle kirjallisuuskriitikolle vastataan eioota: kustantamon viestintä on lomalle elokuun alkupuolelle – ”palataan asiaan 5.8.”.
Kirjabloggareille ennakkokappaleista kirjoittamiseen liittyy statusinsentiivi, jota jotkut arvostavat. Alussa siteeraamassani blogimerkinnän mainosviestissä bloggari nostaa esiin sen, että hän kuuluu niihin valittuihin, jotka ovat saaneet kirjan luettavakseen ennakolta.
Mediassa käydään perinteisesti uutiskilpailua, mutta ennakkokappaleet eivät ole – kirjakauppojen, kirjailijoiden ja lukijoiden onneksi – johtaneet siihen, että teoksia arvosteltaisiin tai niistä kirjoitettaisiin laajamittaisesti ennen varsinaista ilmestymispäivää.
Onneksi siksi, että kun kirjanostaja ei löydä kirjakaupasta tai äänikirjapalvelunsa valikoimista sitä, mitä etsii, spontaani reaktio on pettymys, aivan riippumatta siitä, mistä syystä kirjaa ei ole saatavilla. Syntipukiksi mieltyy ketjun ensimmäinen taho, jakelukanava.
Sillä hetkellä ostaja olisi ollut varma asiakas: hän oli valmistautunut ostamaan kirjan. Kun kirjaa ei saakaan, ostaminen luultavasti lykkäytyy. Luultavasti kirja palaa mieleen, kun siihen uudelleen törmää, mutta syyskuussa lukijan kalenteri saattaa olla tiiviimpi kuin kesällä ja syksyn tarjonnasta moni teos on saattanut kiilata kiinnostavuudessaan ohi siitä kirjasta, joka kesällä oli tuntunut pakko saada -ostokselta.
Dystopiakuvassa ennakkokappaleina jaeltavat kirjat käsitellään niin blogeissa kuin perinteisissä tiedotusvälineissä hyvän aikaa ennen ilmestymispäivää. Kaupan hyllylle tai äänikirjapalvelun valikoimiin ilmestyessään kirja tuntuu jo vanhalta.
Kirjamarkkinoilla romaani elää vain syksystä jouluun. Dystopiassa se ei elä edes ilmestymispäiväänsä asti. Kun aiemmin Hesarin ilmestymispäivän teilaus saattoi leikata kirjan lennolta siivet, nykyisin teilauskritiikki voi ilmestyä jo ennen kirjaa. Kirjakauppa voi pienentää ennakkotilausmääriään, kustantamo painosta. Ehkä kirjan julkaisemisesta voidaan luopua tykkänään.
Hassummassa tulevaisuuskuvassa ennakkokappaleet ovat kuin elokuvista koeyleisölle näytettäviä testiversioita, joista saatujen palautteiden perusteella teosta parannellaan ennen julkistamista. Parissa kuukaudessa kirjailija ennättää poistaa romaanista sellaiset kohtaukset, joista ennakkokappaleen lukeneet kriitikot ja bloggarit eivät ole pitäneet.