Suomessa julkaistaan vuosittain yli 8000 kirjaa – nimikemäärät laskevat mutta kirjat paisuvat
Vuonna 2021 Suomessa julkaistiin 8366 kirjaa. Niistä kaunokirjallisuutta edustaa 3198 ja tietokirjallisuutta 5168 teosta.
Näihin tarkkoihin lukuihin päästään, kun ynnätään yhteen Kansalliskirjaston Fennica-kokoelman tietoja. Kansalliskirjasto paitsi kerää ja tallettaa myös kuvailee kaiken Suomessa ilmestyneen julkaisutuotannon.
Mukana on kaikkien julkaisijoiden julkaisemat kirjat. Siksi luvut poikkeavat paljon Suomen kustannusyhdistyksen keräämistä tilastoista, joiden mukaan Suomessa julkaistiin vuonna 2021 yhteensä vajaat 4300 kirjaa, joista vajaat 3300 oli yleistä kirjallisuutta ja vajaat 1100 oppimateriaaleja.
Kansalliskirjasto on kerännyt kokoelmiaan koskevia tietoja Suomen kansallisbibliografia 2022 -julkaisuksi. Kansallisbibliografian historiagraafeista käy selvästi ilmi julkaistujen nimikkeiden määrän jyrkkä lasku 2000-luvun luvun aikana.
Vuosituhannen taitteen molemmin puolin vuosittainen julkaisumäärä liikkui noin 13 000 kirjassa, jos väitöskirjoja ei oteta huomioon. Sittemmin on pudottu toissa vuoden reiluun kahdeksantuhanteen kappaleeseen.
Nimikemäärän putoaminen on tullut käytännössä kokonaan tietokirjallisuudesta, sen sijaan kaunokirjallisuuden nimikemäärä on pysynyt vakaana kolmekymmentä vuotta. Tietokirjojen kohdalla voi aivan hyvin puhua romahduksesta, miltei puolittumisesta parinkymmenen vuoden aikana.
Siinä missä nimikemäärät ovat parin viime vuosikymmenen ajan laskeneet alamäkeä, kirjojen keskimääräinen sivumäärä on kasvanut. Kirjat ovat paisuneet niin kauan kuin graafia riittää eli 1900-luvun alusta alkaen.
Sadan vuoden takaisten kirjojen ohuudesta on helppo vakuuttua käymällä kirjastossa tai antikvariaatissa. 1900-luvun alussa keskimääräisessä tietokirjassa oli alle sata sivua ja keskimääräisessä kaunokirjassa reilut 150 sivua.
Vuonna 2020 tietokirjojen keskimääräinen sivuluku ylitti 200:n rajan ja on hyvin lähellä kaunokirjojen keskipaksuutta.
Kirjojen sivumäärien kasvuun vaikuttaa moni seikka. Voi ajatella, että ehkä toisina aikoina suositaan enemmän sellaisia kirjallisuudenlajeja, jotka tapaavat olla monisivuisempia.
Tietokirjojen laajuuden kasvua voi selittää myös kuvien käyttö, joka digitaalisessa maailmassa on helpompaa kuin analogisessa, ja ehkä maailmakin on muuttunut visuaalisemmaksi.
Yksi spontaanisti mieleen tuleva epäily on myös äänikirjojen vaikutus. Äänikirjoissa kerronnan löysyys ei usein ole niin suuri haitta kuin painetuissa kirjoissa, ja äänikirjoissa menestyvät usein henkilöön keskittyvät tarinat, jotka luontaisesti ovat pidempiä kuin tiukka faktatieto.
Itse asiassa metritavarana myytävässä tuotteessa löysyys voi olla taloudellisesti perusteltu ratkaisu: kirjailijan kannattaa kirjoittaa rosmon tahi ryövärin edesottamuksista laveammin, koska täytesanat kilahtelevat sentinosina hänen tilipussiinsa.