Suomen Kirjailijaliiton värikäs historia: yksi puheenjohtaja ylisti natseja klassisen eurooppalaisen humanismin jaloiksi sieluiksi, toinen toimi KGB:n tiedonantajana
Kai Häggman valottaa suomalaiskirjailijoiden toimintaa tasapuolisen oloisesti.
”Euroopan Kirjailijaliiton suomalaisten kirjailijajäsenten tärkein motiivi liittymiselle oli epäilemättä toiveet käännöksistä ja suurista tekijänpalkkioista”, päättelee Suomen Kirjailijaliiton 120-vuotishistoriateoksen kirjoittanut Kai Häggman.
Suoraviivaista. Historioitsijan näkemys on tavallaan vapauttava: älymystön viitan herkästi harteilleen ottava kirjailijakunta ei rähmähtänyt natsivaltion ideologian edessä, vaan käytökselle oli pragmaattiset taloudelliset syyt.
Suomalaiskirjailijoiden poikkeuksellinen aktiivisuus Saksan propagandaministerin Joseph Goebbelsin organisoimassa Euroopan Kirjailijaliitossa (Europäiscge Schriftsteller-Vereinigung) käsitellään usein häpeillen – tai vaihtoehtoisesti leimaamalla etenkin Euroopan Kirjailijaliiton varapuheenjohtajaksi noussut ja samaan aikaan Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajana toiminut V. A. Koskenniemi natsiksi.
Suomen Kirjailijaliiton historiateoksessa Kivelle perustettu (Otava, 2017) dosentti Kai Häggman valottaa suomalaiskirjailijoiden toimintaa tasapuolisen oloisesti.
Kyllä: rumalta näyttää, että Koskenniemi puhui Weimarissa korkeimpien arvojen puolustamisesta samaan aikaan, kun vain kahdeksan kilometrin päässä Buchenwaldin keskitysleiri oli täydessä toiminnassa. Puheessaan Koskenniemi sanoi, että Weimariin olivat kokoontuneet ”klassisen eurooppalaisen humanismin jaloimmat sielut marssimaan yhdessä ajan suuressa rintamassa”.