Sotaromaani 2.020
Ruotsin liittyminen yllättäen Natoon epäilemättä aiheuttaisi epäilemättä Suomessa korkeatasoista ulko- ja turvallisuuspoliittista vipinää. Skenaario on myös herkullinen lähtökohta ajankohtaistrillerille.
Asetelmaa on käyttänyt hyväkseen ainakin Suomi-trillerin kuningas Ilkka Remes (esimerkiksi Horna, WSOY 2014), ja kun se on lähtökohta myös syksyn esikoiskirjailijan Helena Immosen romaanissa Operaatio Punainen kettu (Docendo), Immosta on helppo lähteä vertaaman Remekseen.
Kuitenkin siinä missä Remeksen leipälaji on toimintatrilleri, Immosen teos on sotaromaanin päivitys 2020-luvulle.
Koska en ole lukenut yhden yhtä Reino Lehväslaihon sotaromaania, osaan verrata Operaatio Punaista kettua vain Väinö Linnan panokseen sotaromaanien saralla.
Immosen vihollinen tulee samasta ilmansuunnasta kuin Linnalla, joskin Linnalla aktiivisena hyökkääjänä on naapurin sijaan Suomi. Toki sotapropagandaan liittyvä aluillepanijan häivyttäminen on todellisuutta. Temput ovat samanmoisia kuin Venäjän vallatessa Krimin.
2020-luvun sota on varsin toisenlaista kuin 1940-luvulla. Immosella ei kiidätetä kasapanoksia eikä tyhjennetä Suomi-konepistoolin rumpulippaita vaan ammutaan ohjuksia. Ei perinteisemmistäkään sodankäynnin muodoista silti ole luovuttu. Kymijoen ylittävät sillat Kouvolassa ovat tiukkojen taistelujen kohteena.
Huomiotaherättävin ero Linnan jermuihin verrattuna ovat sotilaat. Sotilaiden joukossa esiintyy merkittävissä rooleissa naisia ja afganistanilaistaustainen, lempinimensä olympiavoittaja Sami Jauhojärveltä saanut Mustafa ”Musti” Khaleid.
Kotirintama ja sotilaiden puolisot ja lapset ovat esillä aivan toisella tapaa kuin Linnan nuorukaisten sotaretkellä. Ahvenaa esiintyy vähemmän, Lahtista ja konekivääriä ei kaivata.
Immosen romaanissa poikkeuksellista on myös se, että hän käyttää romaanihenkilöinä Suomen poliittisen johdon täyskaimoja, jotka vieläpä toimivat samoissa tehtävissä kuin tosielämän samannimiset henkilöt. Kirjailija sukeltaa etenkin presidenttinä toimivan Sauli Niinistö -nimisen henkilön pään sisälle.
Opetusministerinä toimiva Li Andersson -niminen henkilö taas on sanasodassa puolustusministeri Antti Kaikkosen kanssa. Pääministeri Sanna Marin presidentti Sauli Niinistön välillä äänenpainot kohoavat kuin Iltalehden uutisessa.
Kirjassa selviää myös presidentti Niinistön Nato-kannan perustelut. Sympatiat ovat selvästi presidentin puolella.