Siltala on kiinnostavin
Järjestyksen osasin aavistaa näppituntumalta mutta luvut yllättivät: Siltalan kustantamat kirjat ovat saaneet syksyllä selvästi eniten arvosteluja syksyn Parnassoissa. Toisin sanottuna: Siltalalta ilmestyvät syksyn kiinnostavimmat kaunokirjat.
Parnasso 5/2015 lähtee painoon tällä viikolla ja ilmestyy tilaajille lokakuun alussa. Arvosteluosio on yksi Parnasson tukijaloista, ja siihen kohdistuu intohimoja – olen kuullut, että monelle kirjailijalle Parnasson arvostelu on toiseksi tärkein (Hesarin jälkeen). Siksi järjestelin syksyn kahden ensimmäisen numeron arvosteluja taulukkolaskentaohjelmassa.
Parnassoissa 4/2015 ja 5/2015 on ilmestynyt / ilmestyy 32 kirja-arvostelua. Niissä arvosteltavista kirjoista peräti kahdeksan eli joka neljäs on Siltalan kustantama. Toiseksi eniten, viisi, on Tammen kirjoja. WSOY:ltä on arvioitu neljä, Otavalta ja Teokselta kolme kirjaa. Poesialta on arvioitu kaksi runoteosta. Atena, Gummerus, Johnny Kniga, Like, Paasilinna, Savukeidas ja SKS ovat joutuneet tyytymään yhteen arvosteluun.
Parnasson arvostelut valikoituvat toimituksen ja lehteä säännöllisesti avustavien kriitikoiden vuoropuhelussa. Sen sijaan, että toimitus keskusjohtoisesti ruksisi syksyn listoilta arvosteltavat kirjat, Parnasso käyttää siekailematta hyväkseen eri aloihin erikoistuneiden kriitikoiden näkemyksiä.
Siltalan kirjoihin kohdistuvan kiinnostuksen huomasin jo keväällä, kun kustantamojen syksyn listoista alkoi tulla tietoja, ja tottahan moni Siltalan nimike kiinnostaa minuakin. Siltala julkaisee erityisesti kirjallista kaunokirjallisuutta, niin kotimaista kuin käännöksiä. Kustantamon profiili tuntuu osuvan hyvin yksiin Parnasson (ja sen kriitikoiden) kanssa. Se selittää osaltaan Siltalan vahvaa asemaa Parnassossa.
Pitäisikö huolestua? Onko epätervettä, että yksi kustantamo on noin suuressa osassa?
Vastaus jälkimmäiseen kysymykseen on kyllä, ensimmäiseen ei. Siltalan osa on kauniin kohtuuton. Silti en huolestu.
Kaksi lehteä eli 32 arvostelua on aivan liian pieni määrä tilastollisen tarkastelun tekoon. Osa arvosteluista aina siirtyy johonkin seuraavaan lehteen, mikä vaikuttaa kustantamotasapainoon, sillä kustantamo ei ole ensisijainen kriteeri, kun mietin, mitkä varastossa olevat arvostelut painetaan seuraavaan numeroon. Sen sijaan monia muita tasapainoja mietin sitä ennen: ajankohtaisuus tai sen vaatimus, arvostelijatasapaino, samankaltaisten kirjojen tasapaino, genretasapaino, kirjailijoiden jakautuma iän, sukupuolen ja maantieteen mukaan…
Asiaan tietenkin vaikuttaa myös se, mitä kritiikkejä on saatavilla. Joidenkin kustantamoiden kirjat ilmestyvät myöhemmin kuin toisten. Kriitikoilla saattaa olla muita töitä tai sairauksia, joiden vuoksi kritiikit lykkäytyvät. Luultavasti Siltalalla oli näiden kaikkien suhteen hyvä tuuri.
Vaan pitäisikö huolestua siitä, että vaikka Siltala tuntuu kustantavan näin paljon Parnasso-profiilin kirjoja, sen kirjailijat eivät ole olleet kummemmin esillä lehden henkilöhaastatteluissa? Tuskin.
Mitä muuta epätieteellinen tilastollinen tarkastelu osoittaa kahden syksyn lehden perusteella?
Siinä missä Parnasson kaunokirjallisuusosiota hallitsee lyrikka, arvosteluissa proosa on vahvassa asemassa. 32 arvostelusta tasan puolet eli 16 käsittelee romaania. Lyriikkanimikkeitä on arvosteltu seitsemän, novellikokoelmia kaksi. Yksi teoksista on kahden pienoisromaanin muodostama kokonaisuus. Kuusi teosta edustaa tieto-, essee- tai muistelmakirjallisuutta.
Arvostelluista teoksista seitsemäntoista kirjoittaja on mies, viidentoista nainen (tai, niin kuin yhdessä, naispari). Se hieman kummaksuttaa, sillä klassikot ovat Parnassossa esillä luultavasti enemmän kuin muualla, ja historiallisista syistä klassikkoteosten kirjoittajista valtaosa on miespuolisia. Näissä kahdessa tarkastelemassani lehdessä, vilkkaimpana kirjasesonkina, arvostelut kohdistuvat selvästi tuoreeseen kirjallisuuteen. 32 teoksen joukossa on vain kaksi, joiden (miespuolinen) kirjoittaja on kuollut yli 50 vuotta sitten.
Kotimaiset tekijät korostuvat, mikä sekin voi selittyä syyssesongilla. 32 teoksesta kymmenen on käännöskirjallisuutta.