Seitsemän kirjaa
Facebookissa kiertää jälleen meemi, jossa listataan spontaanisti kymmenen omaan elämään vaikuttanutta kirjaa. Ohjeissa korostetaan, ettei kirjojen pidä olla virallista kaanonia vaan itselle tärkeitä teoksia.
En ole lukenut kymmentä kirjaa, jotka olisivat muuttaneet minua ihmisenä. Katsotaan silti, mitä listalle tulee. Vaikka sitä varten, että muutaman vuoden kuluttua voin laatia listan uudelleen ja katsoa, kuinka se on muuttunut.
1. Arthur Conan Doyle: Punatukkaisten säätiö sekä muita kertomuksia
Viihdeviikareiden halpapokkarina kustantama viiden Sherlock Holmes -tarinan valikoima lienee ensimmäinen itselleni ostamani kirja, jos lukuun ei oteta Aku Akan taskukirjoja. Ostin sen Heinikaisen antikvariaatista, joka sijaitsi Mikkelissä Maaherrankadulla samassa korttelissa kuin lapsuudenkotini. Kävin usein Heinikaisen käytettyjen kirjojen kaupassa. Lähinnä niiden Aku Ankan taskukirjojen vuoksi, mutta Sherlock Holmes -tarinat luettuani pyysin antikvariaatinpitäjää jemmaamaan minulle sivuun, jos samasta salapoliisista kertovia kirjoja tulisi lisää. Ei tullut. Olen lukenut kirjassa olevat tarinat moneen kertaan, eri suomennoksina. Tässä kirjassa olevat suomennokset eivät ole parhaita vaan anonyymin kääntäjän teksti on huolimatontakin. Silti tämä kirja on Sherlock Holmes -kirjoistani ehdottomasti rakkain. Ihailen Sherlock Holmesia.
2. Aku Ankan taskukirjat
Kun ne tuossa äskeisessä muistuivat mieleen, ymmärrän, että niiden kautta olen oppinut lukemaan. Niiden kautta olen oppinut tarinan koetellun kaavan, joka on osattava sisäistetysti, jotta sitä vastaan voi rikkoa. Ostin, myin ja vaihdoin kirjoja Mikkelin kaikissa kolmessa silloisessa antikvariaatissa 1980-luvulla.
3. Peter Høeg: Kertomuksia yöstä
Yhdenkään kirjan luettuani en ole ollut niin mykkänä ihastuksesta kuin tämän. Lainasin teoksen Mikkelin kaupunginkirjastosta. Myöhemmin Helsingissä asuessani minulle tuli palava halu saada teos käsiini heti. Pyöräilin Malminkartanon kirjastoon, jossa se oli hyllyssä. Kun näin kirjan – ensimmäinen Keltaiseen kirjastoon otettu pohjoismaisen kirjailijan teos – Hiltusen antikvariaatissa Helsingin Sofiankadulla, maksoin enkä tinkinyt. Kertailen tarinoita silloin tällöin. Edelleen ihailen. Samalla tiedän, että itse en koskaan uskaltaisi kirjoittaa niin kuin Høeg.
4. Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille
Luin kirjan luultavasti ensimmäisenä opiskeluvuotenani Helsingissä Kylänevantien solussa. Olin aivan ihmeissäni: ”Näinkin voi kirjoittaa!” Sittemmin en ole lukenut kirjaa uudelleen enkä edes tiedä, missä pokkari on.
5. Nikolai Gogol: Kuolleet sielut
Tämän kirjan myi minulle Vladimir Nabokov Gogol-elämäkerrallaan. Olin päättänyt, että palkitsisin itseni lukemalla Kuolleet sielut, kun ensimmäinen oma kirjani olisi ilmestynyt. Kun ensimmäinen oma kirjani ilmestyi, en ennättänyt lukea mitään muuta kuin arvostelukirjoja. Kun ensimmäinen aikuistenromaanini ilmestyi keväällä 2014, otin Kuolleet sielut mukaani silloisen Pankkiyhdistyksen toimittajamatkalle Pietariin. Illallispöydästä oli kiire hyttiin. Silloisen kappaleeni bongasin Hiltusen antikvariaatin roskakirjalaatikosta, johon antikvariaatin työntekijä lappoi jostain erästä myytäväksi kelpaamattomia kirjoja. Resuinen pokkari kelpasi minulle hyvin. Taisin tarjota siitä maksuksi kymmentä penniä, mutta se ei kelvannut. Nykyisin olohuoneen hyllyssä on WSOY:n klassikkosarjassa ilmestynyt arvokas sarja-asuinen Kuolleet sielut. Sitä en ole lukenut.
6. Antero Raevuori: Paavo Nurmi – Juoksijain kuningas
Suuri vihreäkantinen kirja kertoi suuresta miehestä, joka ei puhunut vaan juoksi. Kirja teki minuun suuren vaikutuksen, ja pidin sen luettuani Nurmesta esitelmän yläasteella. Myöhemmin olen alkanut vihata kirjaa. Raevuori sämplää tutkitun lähdemateriaalin sekaan keksimiään dialogeja ja dramatisoi kohtauksia. Joissakin on totuuspohjaa, joissakin ei. Kirja edustaa new journalismia, joka ei sovi historiateokseen. Raevuoren teos on luotettavuusasteeltaan romaani mutta kaunokirjallisella tasollaan se ei kuitenkaan häikäise. Kun luin kirjan ensimmäisen kerran, lainasin sen kirjastosta. Kun isovanhempani kuolivat ja heidän kirjahyllyään tyhjennettiin, äitini kysyi, haluaisinko siitä joitakin kirjoja. Tiesin valikoiman kohtuullisen hyvin, sillä olin lueskellut papan työhuoneessa silloin, kun en enää jaksanut seurustella vieraisilla oltaessa. Nyt tiedän muutaman muunkin kirjan, jotka olisi pitänyt pyytää, mutta silloin pyysin vain yhden. Tämän. Tietenkin.
7. Lauri Kotilainen: Hyvä lehtijuttu – kirjoittajan opas
En ole saanut toimittajantyöhön muuta koulutusta kuin tämän kirjan, jonka luin varmaankin lukiolaisena. Pari kesää sitten näin kontaktimuovitetun kirjastopoistokirjan mikkeliläisellä kirpputorilla ja ostin sen muistoksi hyllyyni.
Seitsemästä kirjasta kaikki muut paitsi Kuolleet sielut olen lukenut alle 20-vuotiaana, ja Kuolleista sieluistakin olin antanut itselleni lupauksen luultavasti lukiossa. Nuoruus on aika, jolloin ihmisiä tehdään.