Seinään paiskattu kivi ei pysäytä Burger Kingiä
Seurustelusuhde kariutuu, bileissä humallutaan, mummo kuolee ja naapurilla on pelottava koira.
Erkka Mykkäsen ensimmäisen romaanin Something not good (WSOY) tapahtumat ovat kuin opiskelijaromaanien kliseekuvastosta. Päähenkilö Veikko on pohdiskeleva ja sosiaalisesti aavistuksen kyvytön nuori mies, joka lukee Keatsia, kirjoittaa runoja ja vastuullisenoloisena päätyy runoyhdistyksen taloudenhoitajaksi. Vauhtia matkaan käydään hakemassa Thaimaasta ja Yhdysvalloista.
Näitä tarinoita on kirjoitettu paljon, mutta Mykkäsen romaanissa tärkeää ei ole tarina vaan se, kuinka se kerrotaan. Eteenpäin kaatuva kerronta viettelee mukaansa ensimmäiseltä sivulta alkaen. Koko ajan jotain on kesken, mutta romaanin imu ei synny paine-eroista.
Mykkänen havainnoi maailmaa tarkasti 2010-luvun opiskelijanuoren silmätasolta, eikä se tarkoita sometodellisuutta, vaikka Tinderissä svaipataankin.
Mykkäsen romaanissa elämä tulee vastaan varoittamatta, ja sen voi ottaa vastaan olankohautuksella. Eipä siinä paljon muu auta, sillä yksilön mahdollisuus vaikuttaa maailmaan on rajallinen. Tai kuten kirjailija itse sen esittää romaanin loppusivuilla.
Veikko ja hänen satunnainen tuttavansa Jon yrittävät tilata hampurilaiset Burger Kingin Drive-In-kaistalta. Se ei onnistu, koska he eivät liiku liikennevälineellä. Jon heittää suurimman löytämänsä kivenmurikan kaksin käsin pikaruokaravintolan tiiliseinään.
Seuraus?
”Monikansallinen konglomeraatti jatkoi toimintaansa”, kertoja toteaa.
Kaikkea tapahtuu, siihen reagoidaan, mutta elämä on kai kuitenkin kohtuullisen hyvää.
Something not goodin yksi erityispiirre käy ilmi jo sen nimestä: romaanin toinen kieli on englanti.
Englanti ei ole vain satunnainen tehoste siihen tapaan kuin ranskankieliset fraasit Agatha Christien Poiroteissa, vaan Mykkänen on kirjoittanut sivujen mittaisia katkelmia englannin kielellä.
Kirja on erittäin helppolukuinen, mutta englannin käyttö rajaa osan suomalaisista selvästi romaanin ulkopuolelle – tai paremminkin rajaa lukijat sen sisäpuolelle, ihmisjoukkoon, jolle on aivan luontevaa vaihtaa kieltä kesken kappaleen ja päähenkilön tapaan ajatella toisinaan englanniksi.
Sekin on tapa luoda sukupolvikuvaa.