Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Satuja

Äiti lähetti pikkupojan lentokoneella Oslon Fornebun kentältä Pariisin lentoasemalle, josta pojan isä haki tämän. Pojan vanhemmat olivat eronneet; isä työskenteli diplomaattina ja tapasi viettää kesät Normandian-mökillään, äiti oli sosiaaliviranomaisten piirissä tunnettu siitä, että hänellä oli tapa…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Karo Hämäläinen

Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Keskustelu

Kiitos tästä.
Kerro lisää kun luet pidemmälle.
Olen SK:n julkaiseman ”Laurin tarinan” jälkeen ollut vahvasti sitä mieltä, että kiusaaminen voi olla lapsen psyyken kehitykselle jopa tuhoisampaa kuin esim. sota. Niin kammottavaa kuin sota onkin, siinä muodostuu kuitenkin yhteisön yhteinen ”omat joukot” ja sitten selkeästi erillään ”viholliset”, jotka uhkaavat kaikkia ”MEITÄ”.
Mutta kasvava lapsi, joka joutuu toistuvasti oman yhteisönsä ivallisen kiusaamisen kohteeksi, millainen oikeustaju ja moraali hänelle voisikaan kehittyä? Pystyykö hän edes kokemaan mitä tarkoittaa ”oikeus”?
Minusta on ennemminkin ihme, jos lapsena/nuorena rankasti kiusattu henkilö pystyy rakentamaan tasapainoisen elämän itselleen, ja kykenee estämään ”oikeustajun mukaista revanssi-viettiä”.
Lue:
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/koulusurmat-lauri-on-mahdollinen-joukkomurhaaja/?shared=7950-2d851c45-4

Näitä luetaan juuri nyt