Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Satavuotias juhlii runolla – kolme antologiaa osoittaa suomalaisen lyriikan laajuuden ja syvyyden

Blogit Kirjailijan päiväkirja 30.9.2017 13:02
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Runo tiivistää tunnot. Siksi se sopii juhlaan, niin kuin vaikka itsenäisyyden satavuotissynttäreille.

Runoilija Jenni Haukion toimittamasta valikoimasta Katso pohjoista taivasta on jo tullut jonkinmoinen puolivirallinen Suomi 100 -juhlakirja. Se on viihtynyt usean kuukauden ajan kotimaisen kaunokirjallisuuden myyntilistojen kärkisijoilla ja löytänyt tiensä moneen lahjapakettiin – varmasti niin äideille kuin ylioppilaille.

Lukunauhoineen ja arvokkuutta henkivine ulkoasuineen Katso pohjoista taivasta on paitsi sopiva lahjakirja myös ja ennen muuta oivallinen läpileikkaus suomalaisesta lyriikasta. 367 runoa, 160 runoilijaa 1800-luvun alun Jaakko Juteinista 2000-luvun nykyrunoilijoihin. Valikoiman uusin runo taitaa olla Anja Erämajan ”Kierumatara käy nilkkaan kiinni”, joka ilmestyi viime vuonna kokoelmassa Ehkä liioittelen vähän.

Kokoelman yleisvaikutelma on ennemmin konservatiivinen kuin ravisteleva niin kuin juhla-antologian laatuun kuuluukin. Kokeellisinta nykyrunoutta valikoimasta ei tapaa, eikä alaa ole laajennettu kattamaan laululyriikkaa, josta viime vuosikymmenten eniten kansakunnan yhteiseen tajuntaan päätyneet runotekstit tulevat. Alkupuolella esiintyy tekstejä, jotka tunnetaan luultavasti paremmin laulettuina, kuten vaikkapa Uuno Kailaan ”Suomalainen rukous” (”Siunaa ja varjele meitä”).

Vielä selvemmin Suomi 100 -juhlakirjaksi profiloituu Tuula Korolaisen ja Riitta Tuluston toimittama Ikäisekseen hyvin säilynyt, alaotsikoltaan ”Satavuotiaan Suomen runoja”. Korolainen ja Tulusto ovat valinneet yhden runon jokaiselta Suomen itsenäisyyden ajan vuodelta. Idea on siis samankaltainen kuin Ylen ”101 kirjaa” -hankkeessa.

Kokoelman avaa L. Onervan ”Vapauden aamuna” ja se päättyy Riina Katajavuoren ennen julkaisemattomaan nimettömään runoon (”Suoraan puhuminen on välttämätöntä, mutta ihmissuhteissa/politiikassa mahdotonta”). Valintaperiaatteena on ollut aikakausien hengen tavoittaminen ennemmin kuin kunkin vuoden ”parhaiden” runojen valitseminen.

Ikäisekseen hyvin säilynyt on oivallisesti rakennettu runomatka halki itsenäisen Suomen historian. Se vie tapahtumista ja vuosikymmenistä toisiin keskenään hyvinkin erilaisten runojen kautta; kirjamuodossa julkaistujen tekstien lisäksi mukana on muiden muassa Juice Leskisen ja Tuomari Nurmion laulutekstejä. Yksittäisiä runoja tärkeämpää on kokonaisuus.

Ikäisekseen hyvin säilynyt on juonellinen runoantologia.

Poikkeuksellisen runoantologiavuoden satoon kuuluu myös Sinikka Vuolan toimittama 2000-luvun suomalaisen eroottisen runouden antologia Olet täyttänyt ruumiini tulella. Yli sata runoilijaa, yli 200 runoa.

Nykyrunouteen keskittyvä teos antaa kuvaa 2000-luvun lyriikan monimuotoisuudesta aivan toisin kuin sadalle vuodelle tai sitä pidemmälle ajalle ulottuva kokoomateos. Hienon bonuksen tuovat runojen perässä olevat kirjailijoiden itsensä kirjoittamat lyhyet, vapaamuotoiset taustoitukset.

Olet täyttänyt ruumiini tulella korostaa kirjamuotoiseen runouteen keskittymistään siinä määrin, että runojen ensisijaisina otsikoina ovat niiden kokoelmien nimet, joissa runot ovat ilmestyneet. Jopa kustantajan mainitseminen ennen itse runotekstiä tai runon nimeä on nähty tarpeelliseksi.

Ainakin Olli Heikkonen, J. K. Ihalainen, Riina Katajavuori, Hannu Mäkelä ja Arja Tiainen ovat tehneet grand slamin ja esiintyvät kaikissa kolmessa antologiassa.

Vaikka runoilijoiden osalta päällekkäisyyttä luonnollisesti ilmeneekin, runojen tasolla ja kokonaisuuksina kaikki kolme teosta ovat omanlaisiaan ja samalla osoituksia suomalaisen lyriikan laajuudesta ja syvyydestä.