Satavuotias juhlii runolla – kolme antologiaa osoittaa suomalaisen lyriikan laajuuden ja syvyyden

Profiilikuva
Karo Hämäläinen on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Runo tiivistää tunnot. Siksi se sopii juhlaan, niin kuin vaikka itsenäisyyden satavuotissynttäreille.

Runoilija Jenni Haukion toimittamasta valikoimasta Katso pohjoista taivasta on jo tullut jonkinmoinen puolivirallinen Suomi 100 -juhlakirja. Se on viihtynyt usean kuukauden ajan kotimaisen kaunokirjallisuuden myyntilistojen kärkisijoilla ja löytänyt tiensä moneen lahjapakettiin – varmasti niin äideille kuin ylioppilaille.

Lukunauhoineen ja arvokkuutta henkivine ulkoasuineen Katso pohjoista taivasta on paitsi sopiva lahjakirja myös ja ennen muuta oivallinen läpileikkaus suomalaisesta lyriikasta. 367 runoa, 160 runoilijaa 1800-luvun alun Jaakko Juteinista 2000-luvun nykyrunoilijoihin. Valikoiman uusin runo taitaa olla Anja Erämajan ”Kierumatara käy nilkkaan kiinni”, joka ilmestyi viime vuonna kokoelmassa Ehkä liioittelen vähän.

Kokoelman yleisvaikutelma on ennemmin konservatiivinen kuin ravisteleva niin kuin juhla-antologian laatuun kuuluukin. Kokeellisinta nykyrunoutta valikoimasta ei tapaa, eikä alaa ole laajennettu kattamaan laululyriikkaa, josta viime vuosikymmenten eniten kansakunnan yhteiseen tajuntaan päätyneet runotekstit tulevat. Alkupuolella esiintyy tekstejä, jotka tunnetaan luultavasti paremmin laulettuina, kuten vaikkapa Uuno Kailaan ”Suomalainen rukous” (”Siunaa ja varjele meitä”).

Vielä selvemmin Suomi 100 -juhlakirjaksi profiloituu Tuula Korolaisen ja Riitta Tuluston toimittama Ikäisekseen hyvin säilynyt, alaotsikoltaan ”Satavuotiaan Suomen runoja”. Korolainen ja Tulusto ovat valinneet yhden runon jokaiselta Suomen itsenäisyyden ajan vuodelta. Idea on siis samankaltainen kuin Ylen ”101 kirjaa” -hankkeessa.