Sanoista romaaniksi
Romaani koostuu luvuista, jotka koostuvat kappaleista, jotka koostuvat virkkeistä, jotka koostuvat lauseista, jotka koostuvat sanoista, jotka koostuvat kirjaimista. Lisäksi on kosolti välimerkkejä ja muuta, mitä näppäimistö ja kirjailijan mielikuvitus sitten tuottavatkaan.
Romaani on kokonaisuus, mutta myös sen osien tulee toimia itsenäisesti. Pidän kirjoista, jotka voi avata mistä kohtaa tahansa, lukea muutaman rivin, sulkea ja asettaa takaisin paikalleen hyllyyn.
Silti kokonaisuus on ensisijainen.
Editoin parhaillaan ensi syksyn romaaniani, jossa ikääntynyt Paavo Nurmi käy läpi elämäänsä katkerana, itseensä tyytymättömänä ja muita halveksien. Olen tutkinut Paavo Nurmen kirjoittamia tekstejä, joista Erkki Vettenniemi on toimittanut valikoiman Täpärin voittoni ja muita kirjoituksia, mutta romaanissa en ole tavoitellut autenttista Nurmen kirjoitustyyliä. Vaikka Nurmi osasi kirjoittaa, hänen kirjoittamansa artikkelit eivät ole läheskään niin särmikkäitä ja siten kaunokirjallisesti kiinnostavia kuin hänen haastattelulausuntonsa.
En kuitenkaan kirjoita myöskään niin kuin itse kirjoittaisin samoista asioista. Olen luonut mielikuvan Paavo Nurmesta, minun romaanini fiktiivisestä minäkertojasta, ja kirjoitan niin kuin hän kirjoittaa. Toisinaan hän on perinpohjainen. Jotkin asiat hän sivuuttaa huomiota herättävän nopeasti. Toisinaan hän on itsevarma, toisinaan niin epävarma ja pettynyt kuin kukaan voi olla.
Viimeisen varsinaisen editointikierroksen jälkeen käsikirjoitus lähtee taittoon. Nyt käsikirjoituksesta on saatava sellainen kuin haluan. Pieniä yksityiskohtia myöten. Eilisiltana laitoin kustannustoimittajalleni Facebook-viestin ja pohdimme, käyttäisikö elämäkertaansa kirjoittava Nurmi kaarteesta 1920-luvun urheilukirjoittelussa yleistä muotoa ”kierre” vai kirjoittaisiko hän ”kaarre”? ”Kierre” toisi vanhahtavaa sävyä, ”kaarre” on tuntomerkitön ja neutraali sana, johon lukijan huomio ei pysähdy.
En ole vielä päättänyt, kumman sanan valitsen, vaikka toisella sanoista onkin etumatka. Jahka teen valinnan, sanan täytyy toistua valitsemassani muodossa johdonmukaisesti koko romaanin läpi. Niin Paavo Nurmi olisi kirjoittanut.