Sankarit

Profiilikuva
Karo Hämäläinen on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

6.12.2013

”Nyt on 500 metriä jälellä. Aikaa on kulunut kaksikymmentäkahdeksan… nyt on juuri kaksikymmentäyhdeksän minuuttia. Nyt lähti Salminen vetämään oikein kovasti. Pian alkaa viimeinen kierros. Isohollo… Nyt Murakoso pikkasen jää. Askola seuraa. Isohollo kolmantena. Nyt Murakoso on jo kymmenen metriä jäänyt. Nyt kello soi, alkaa viimeinen kierros. Murakoso jää, Murakoso jää. Nyt on kymmenen metriä tullut väliä jo. Salminen lähti vetämään. Kolmoisvoitto näyttää tulevan Suomeen.”

Kuuntelin Ylen Elävästä arkistosta selostuksen Berliinin olympialaisten 10 000 metrin juoksun ratkaisuhetkistä. Martti Jukola toteaa kolmoisvoiton lakonisesti. Hän oli tottunut näkemään suomalaisjuoksijoiden menestystä.

Kun asuin Berliinissä eikä kaupunki rauhoittunut viettämään Suomen kansallista juhlapäivää, virittäydyin tunnelmaan juuri kuuntelemalla ja katselemalla Ylen arkistojen urheiluselostuksia suomalaisten voitoista: Lasse Virénin olympiakullat 1972 ja 1976, Tapio Korjuksen viimeinen heitto Soulin olympialaisissa 1988, Matti Nykäsen hypyt Calgaryssa samana vuonna, Mikko Kolehmaisen melontavoitto Barcelonassa 1992… Yksi tappiokin kuuluu hengennostatuksen arkistomatkaani, Juha Miedon sadasosahäviöstä Lake Placidissä 15 kilometrin hiihdossa vuona 1980.

Siitä tuli perinne. Huippu-urheilun suomalaismenestykset kohottavat kansallistunnettani enemmän kuin murteellis-humoristisesti sanailevat jatkosodan sankarit elokuvassa, joka kutittelee nationalistisia tunteita, tai juhlapukuparaati, vaikka se tänä vuonna kulkeekin asuntomme kulmilla.