Sama teksti, eri kirja

En pidä vain kirjallisuudesta vaan myös kirjoista. Olen niin vanhakantainen, että kirjallisuuden esteettisen kokemuksen erottaminen kirjasta tuntuu vaikealta.

Kun e-kirjoista alettiin puhua 1990-luvun lopulla, olin enemmän utelias kuin jäärä. Kaikenmoisesta tietokoneisiin liittyneestä varhain innostuneena muistutin, että tarina on sama, luki sen kirjan sivuilta, tietokoneen ruudulta tai lentokoneen vanana taivaalle suihkittuna.

Olen edelleen sitä mieltä. Tarina on sama, mutta lukukokemus on toinen.

Uppoutumatta sen enempää fyysisen kirjan haptisiin ominaisuuksiin ja sormenpäämielihyvään, on selvää, että sivun kääntäminen on eri asia kuin pyyhkäiseminen. Fyysisen kirjan painon tuntee toisin kuin lukiessaan tabletista tai lukulaitteesta, jotka standardoivat lukukokemuksen taittoa ja fontteja myöten.

Samalla tapaa lukemista standardoi vaikkapa saksalaisen Reclam-kustantamo, jonka Universal-Bibliothek-sarja alkoi jo vuonna 1867. Reclamin ideana oli julkaista erittäin huokein kustannuksin tehtyjä teoksia, joiden oikeudetkin kaiken lisäksi olivat vapaat. Paralleeli e-kirjamarkkinaan on ilmeinen: myös monet e-kirjayhtiöt ovat julkaisseet ilmaisia klassikoita, joista niiden ei tarvitse maksaa tekijänpalkkioita tekijöille. Suomessa näin on toiminut ainakin Elisa Kirja.