Runoilija ja kriitikko
Ylen Juice-teemakuukauden myötä televisiossa esitettiin ties monetta kertaa 38-minuuttinen ohjelma ”Erään sävelmän synty”. Se löytyy Areenan Juice-erikoissivuilta tästä.
Nimensä mukaisesti ohjelmassa käydään läpi JuiceLeskisen varhaistuotantoon kuuluvan ”Odysseys”-biisin synty. ”Odysseys” ilmestyi Juice Leskinen & Coitus Intin toisella LP:llä Per Vers, runoilija, B-puolen avausraitana.
Ohjelmaa ei voi pitää rehtinä dokumenttina, sillä kohtaukset ovat näyteltyjä. Antti Heikkisen Risainen elämä – Juice Leskinen 1950–2006 -haastattelukirjan (Siltala, 2014) mukaan ”Odysseuksen” alkuperäisessä sanoituksessa näppejään nuolee Mao, vaikka ”Erään sävelmän synnyssä” Leskinen naputtaa mekaanisella kirjoituskoneellaan suoraan levylleen päätyneen tekstin mukaisesti näpinnuolentapuuhiin Marxin.
”Erään sävelmän synty” on siis tosipohjaista draamaa – ja hyvin toteutettua sellaista.
Sanat naputeltuaan Leskinen pelmahtaa Harri Rinteen luo ja esittelee aikaansaannostaan. Hän joutuu perustelemaan tekstiään Rinteelle, joka esittää siitä teräviä havaintoja.
”Mikä se utopia on?” Rinne kysyy.
”No se on utopia.”
”Eikä oo saavutettavissa?”
”No ei ainakaan näillä näkymin. –– Se on kyllä aika vaikee biisi, en mä ittekään oo sitä sielä tajunnut, mutta kyllä se hyvä on.”
”Erään sävelmän synnyssä” Leskinen näyttäytyy herkkänä runopoikana, jota Rinne ja lyriikkaan melodian tekevä Mikko Alatalo kiskovat kohti maanpintaa. He arvostelevat suorasanaisesti Leskisen abstrakteja runoiluja. Rinne kysyy, miksei Leskinen tee sellaisia biisejä, joissa on yksinkertaisia asioita kuten syömistä ja juomista.
Kysymys on erittäin hyvä. Sittemmin Leskinen laskeutuikin abstrakteista sfääreistä ja kirjoitti konkreettisista asioista. Se teki ilman muuta hyvää hänen lyriikalleen. Rinne ja Alatalo olivat arvostelussaan aivan oikeassa.
Kolmikko käsittelee estetiikan peruskysymyksiä kuten sitä, vetoaako taideteos tunteeseen vai järkeen.
”Eihän tunteitakaan tajua, jos ei ole järkee”, Leskinen heittää.
Syntyi ”Odysseus” todellisuudessa miten hyvänsä, ”Erään sävelmän synty” näyttää mainiosti (laulu)lyyrikkaan liittyviä fundamentaalisia esteettisiä pohdintoja ja kysymyksenasetteluja. Samoja aihepiirejä, kuten taideteoksen vetoamista järkeen ja tunteeseen, sivusin tänäänkin lounastaessani kirjailijakollegani kanssa. Kysymyksestä ei ole päästy eroon vuosikymmenissä eikä -sadoissa. Tuskin päästäänkään.