Rikos ja oivallus

Profiilikuva
Karo Hämäläinen on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Aloitin aikuisten kaunokirjallisuuden lukemisen Viihdeviikareiden kustantamasta Sherlock Holmes -kioskipokkarista Punatukkaisten säätiö ja muita kertomuksia. Se sisältää muistaakseni viisi lyhyttä juttua, joissa pöyhkeä mestarisalapoliisi lumoaa päättelykyvyllään ja ratkaisee erikoisia rikoksia.

Alkujaan lehdissä jatkokertomuksina ilmestyneet tarinat ovat rikoskirjallisuuden perusmuoto. Se unohtuu helposti, kun kustantamoiden listoja, kauppojen myyntipaaleja ja bestsellerlistoja tiirailemalla rikoskirjallisuus tuntuu tarkoittavan kaiken aikaa paksummiksi käyviä teoksia, joissa luonnevikainen poliisi jäljittää psykopaattimurhaajia ja joutuu kahnauksiin oman organisaationsa kanssa.

Jotta riittävä muhkeus saadaan aikaiseksi, rikollisen on paras olla sarjamurhaaja. Jotta lukija kokee vauhtia, tarvitaan takaa-ajoja, läheltä piti -tilanteita ja säntäilyä ympäri Eurooppaa jos ei koko maailmaa.

Rikoskirjallisuudessa minulle olennaista on oivallus. Monisataasivuisissa säntäily- ja ihmissuhdetarinoissa oivalluksia on harvassa.

Rikoskertomus tai -novelli taas vaatii oivalluksen. Ilman sitä kertomus ei toimi. Toisaalta oivalluksia mahtuu vain yksi, mikä tuo tekstiin keskittyneisyyden: kaikki kulkee väistämättä loppukäännettä kohti.