Rennon kovaa juoksemisesta – Suomen ykkösmaratoonari paljastaa niksinsä
Aki Nummela on Suomen tämänhetkinen ykkösmaratoonari. Juoksija-lehden maratontilastossa Nummela pitää hallussaan kolmea viime vuoden parasta suomalaisen juoksemaa aikaa 42,195 kilometrin matkalla. Oman ennätyksensä 2.17.56 hän juoksi viime joulukuussa Valencian maratonilla.
Työkseen Nummela juoksuttaa harrastajia Runner’s High -yhtiössä, jonka perustajaosakas ja hallituksen puheenjohtaja hän on. Runner’s High on myös nopeasti paikkansa ottaneen Helsinki Half Marathonin ja muutamien muiden juoksutapahtumien takana.
Valmentajantyössään Nummela on saanut taatusti kyllästymiseen asti juoksuharjoittelun peruskysymyksiin, jotka tapaavat olla samanlaisia kerta toisensa jälkeen, henkilö toisensa perään. Itsekin etsin juoksukirjoista ja netistä vastauksia samoihin kysymyksiin kuin aloitellessani lenkkeilyä toistakymmentä vuotta sitten.
Vastaukseksi alituisiin kysymyksiin Nummela kirjoitti kirjan.
Esiinnyin viime viikonloppuna GoExpo-messuilla yhdessä Aki Nummelan kanssa, ja kun sain käteeni hänen messuilla loppuunmyydyn Juokse! – Nopeammin, taloudellisemmin ja pidemmälle -kirjansa (Fitra, 2019), ahmaisin sen parilla haukkauksella.
Ensimmäinen syys haukkaukseeni oli tietenkin se, että aihepiiri kiinnostaa minua. Usein juuri omia kiinnostuksenkohteita käsittelevät tietokirjat ovat minun kohdallani niitä teoksia, jotka kiilaavat yöpöydän viereen kertyneen lukukirjapinon ja yöpöydälle kertynee keskeneräisten kirjojen pinon ohi. Niille löytyy lukuhetkiä sellaisista tilanteista, joissa en muuten lukisi kirjaa.
Toiseksi asiaan vaikutti se, että kirja on helppolukuinen. Kolmanneksi se, että se on lyhyt, väljästi taitettuna lyhyempi kuin 160 sivusta luulisi.
Juokse!-kirjaa on helppo lähestyä. Se on pehmokantinen ja kevyt, aukeaa simppelisti ja pysyy pöydällä auki pakottamatta. Kappaleet ovat lyhyitä, väliotsikoita paljon. Toisin kuin monissa juoksukirjoissa, Nummelan teoksessa ei ole tekniikkaa esitteleviä värikuvia eikä kasapäin väripohjataulukoita, jotka tuntuvat vaativat perehtymistä.
Tekstiä on helppo lähestyä myös siksi, että pääperiaatteet ovat tuttuja aiemmin lukemistani juoksuoppaista, ja siksi, että Nummela kirjoittaa persoonallisen letkeästi.
Aki Nummela käy läpi juoksuharjoittelun perusteet tiiviisti. Juoksutekniikasta mainitaan muutama sana, selitetään peruskestävyys, vauhtikestävyys ja maksimikestävyys sekä esitellään hyvä valikoima erilaisia juoksuharjoituksia eri asioiden kehittämiseen.
Mitään maata mullistavaa Nummela ei kerro. Jos kertoisi, olisi syytä olla varuillaan. Juoksun fysiologiaa ja muita perustotuuksia on tutkittu niin paljon, että niiden kyseenalaistaminen olisi hälyttävää.
Useimmat juoksuoppaat vetäytyvät oppikirjamaiseen objektiivisuuteen ja suoriin ohjeisiin: näin asiat ovat, tee näin.
Nummela irtautuu valtavirrasta persoonallisella kirjoitusotteellaan ja tuomalla esiin subjektiivisia näkemyksiään ja esimerkkejä omista treeneistään. Juokse! on Aki Nummelan juoksukirja, jossa kuuluu Aki Nummelan ääni. Se on kuin radan reunalla valmennettavilleen ohjeita tarinoivan leppoisan valmentajan puhetta.
”Lopussa voi huoletta kurkata yli anaerobisen kynnyksen.”, ”Nosta vähitellen määriä, jos treeni tuntuu mielekkäältä.”, ”Lopeta haahuilu ja rutinoidu!”
Nummela korostaa, ettei juoksuharjoittelu ole yhden koon hansikas, vaan eri ihmisille sopivat erilaiset asiat, rytmit ja treenit. Eikä juoksemista kannata ottaa liian vakavasti.
Tärkeä oppi juoksuun hurahtaneelle on rasituksen sääteleminen. Nummelalla on tähän myötäsyntyinen toimintamalli: ”Inhoan juoksua silloin, kun se ei tunnu hyvältä.”