Purnaajan sota – Saara Turunen pilkkaa stereotypioita
”Saara Turunen on kliseeautomaatti”, puuskahti kulttuurintutkija Markku Eskelinen Vanhan kirjallisuuden päivien keskustelussa, jonka aiheena oli naisen paikka kirjallisuushistoriassa. Keskustelun alaotsikossa naisen paikkojen ääripisteiksi oli asetettu Minna Canth ja Saara Turunen.
”Jos nainen kirjoittaa sukupuolisesta heräämisestä, se on [kriitikoiden mielestä] kliseistä! [Se johtuu siitä, että] miehet arvostelevat naisten kirjoittamia kirjoja”, kirjallisuusarvostelija Mervi Kantokorpi vastasi.
Kantokorpi on arvostellut Turusen toisen romaanin Sivuhenkilön Helsingin Sanomiin.
”Sukupuoliero on kuin palkkaerot, tai luokkaero – kaikki tietävät ja tuntevat ne, mutta niistä ei puhuta, kirjailija Saara Turunen pohtii uudessa kirjassaan Sivuhenkilö”, lukee Kantokorven kritiikin ingressissä.
Kuuntelin Touko Siltalan vetämää keskustelua kiinnostuneena, olinhan juuri ryhtynyt lukemaan Turusen Sivuhenkilöä (Tammi, 2018).