Puhetta tulevasta

Kirjabisnes ei poikkea muusta sesonkituotebisneksestä siinä, että tuotteet pitää myydä ennen kuin ne ovat valmiita. Samoin kuin vaatteet myydään mallikappaleiden perusteella ja autot esitellään ennen kuin ne tulevat kauppoihin, myös kirjat esitellään toimittajille ja ennakkotilaukset myydään kirjakaupoille jo siinä vaiheessa, kun ne voivat olla vielä pahana merkkisoppana tekstitiedostossa.

Tänä aamuna Bonnierin auditoriossa Korkeavuorenkadulla esiteltiin WSOY:n syksyn kirjoja medialle. Kertaakaan aiemmin en ole joutunut puhumaan julkisesti niin keskeneräisestä työstä kuin tänään.

Toki tiedän varsin hyvin erittäin paljon syksyn romaanistani. Olen kirjoittanut sen läpi monta kertaa, tiedän juonen kaaren (joka omaelämäkertaromaanissa on ilmeinen) ja keskeiset rakenneratkaisut. Silti olo on yhä epävarma, koska muutaman asian lopullinen toteutustapa on auki.

Kirjan sanallistaminen haastattelussa auttaa toisaalta myös itseäni ymmärtämään, mitä teen. Ainakin itseni vakuutin tänään aamupäivällä. Paljon on kunnossa.

Olin samassa haastattelussa Panu Rajalan kanssa. Panulta ilmestyy romaani valokuvaaja I. K. Inhasta. Haastattelussa kävi ilmi, että molemmat tarkastelemme päähenkilöitämme, Panu Inhaansa, minä Paavo Nurmeani, traagisina hahmoina, joilla oli vaikeuksia rakkauden kanssa. Paljon muutakin yhteistä heistä löytyy, niin persoonina kuin romaanihenkilöinä.