Blogit

Proosakirjailijan arkea ja kirjallisuuden ajankohtaisia aiheita.

Promille-esiintyjästä Twitter-päivittäjäksi

Blogit Kirjailijan päiväkirja 26.8.2016 12:49
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Helsingin kirjailijat -yhdistys on ottanut tavaksi järjestää Helsingin Taiteiden yönä kirjailijatalo Villa Kivessä vuosikymmenittäin eteneviä paneelikeskusteluja. Eilisillan teemana oli muutos, jota kolmehenkiset kirjailijapaneelit kävivät läpi 1950-luvulta 2000-luvulle.

Vedin 1990-lukua käsitelleen keskustelun, jossa muistojaan kertoivat ja kirjallisuusinstituution muutosta omista näkökulmistaan analysoivat kirjailijat Taina Haahti, Sirpa Kähkönen ja Katja Kallio, 1990-luvun debytantit (olkoonkin, että Kallion esikoisteos ilmestyi vuonna 2000).

Sirpa Kähkönen nosti heti aluksi esiin kirjailijan julkikuvassa tapahtuneen muutoksen. Parissakymmenessä vuodessa kirjallisuus on naisistunut ja sitä myötä siistiytynyt. Aiemmin olisi ollut aivan normaalia ja hyväksyttävää, että Taiteiden yönä puoli kymmeneltä illalla alkavaan paneeliin olisi valmistauduttu juomalla pullo Koskenkorvaa. Nykyisin lukijoita kunnioitetaan eikä heidän eteensä mennä esiintymään missä kunnossa hyvänsä.

Kähkönen muisteli myös uransa alkuaikojen kirjastokiertueita. Hän vieraili pienten paikkakuntien kirjastoissa tapaamassa lukijoita. Nykyisin yhteyttä lukijoihin voi pitää myös vaikkapa Facebookin välityksellä, ”vaikka silloin ei näe, minkä väriset silmät lukijalla on”.

Katja Kallio mietti ajan muuttumista: kun kirjailijalle, lukijalle – kaikille – tulee lisää ikää, hän hidastuu. Samaan aikaan maailma muuttuu nopeasykkeisemmäksi.

Sekä Kähkönen että Kallio työskentelivät kustantamossa kirjoittaessaan esikoisromaaniaan. Siitä huolimatta astuminen kirjallisuuden valokeilaan oli ainakin Kalliolle sokki. Hän oli töissä Likessä, autotallikustantamossa, mutta esikoisteos Kuutamolla ilmestyi suuren Otavan ohjelmassa ja myi valtavasti.

Haahti sen sijaan työskenteli finanssimaailmassa, kävi kauppaa Yhdysvaltain valtionlainoilla samaan aikaan kun kirjoitti finanssimaailmaan sijoittuvaa esikoisteostaan, vuonna 1996 ilmestynyttä Kunnian kauppiaita.

Yleisöstä pitkäaikainen Lontoon-kirjeenvaihtaja Eeva Lennon kysyi 1990-luvun yhteiskunnallisesta muutoksesta ja sen näkymisestä kirjallisuudessa. 1990-luvun alun lama ja loppupuolen Nokia-huuma, Neuvostoliiton romahtaminen ja Suomen liittyminen Euroopan unionin jäseneksi – suuria muutoksia.

Ympäröivän maailman siirtyminen kirjallisuuteen vaatisi oman seminaarinsa, joten julkisesti taisimme todeta vain, että Taina Haahti on käsitellyt vaikkapa uusliberalistista ajattelua teoksissaan hyvin ekpslisiittisesti.

Takahuoneessa todettiin, että ympäröivä yhteiskunta ja sen keskustelunaiheet suodattuvat kirjallisuuteen väistämättä, vaikka kirjailija sijoittaisi teoksensa toiseen aikakauteen tai toiselle planeetalle. Ehkä se on kirjallisuuden vahvin yhteiskunnallisuuden mekanismi?